Natsipelle, idiootti ja mielistelevä limanuljaska - Vihapuhe Sosiaalisessa Mediassa. Hyvinvointijohtajan blogi. Julkaistu 24.1.2022

 

Natsipelle, idiootti ja mielistelevä limanuljaska -  Blogi 24.1.2022.

 

Toimittaja ja tietokirjailija Johanna Vehkoo vieraili elokuussa 2020 kolme viikkoa Vanhan Kaivoksen Residenssissä. Kaikki residenssivieraat jakavat sovitulla tavalla osaamistaan ja tekemisiään kaupunkilaisten kanssa. Vehkoo piti Kiisuteatterissa luennon, jossa hän esitteli vuonna 2016 julkaistua reportaasiteostaan Autiopaikoilla – Tutkimusmatkoja tulevaisuuden raunioille. Kirjassaan Vehkoo vierailee paikoissa, jotka ovat syntyneet kaivoksen tai muun teollisuuden ympärille mutta joista teollisuus on syystä tai toisesta lähtenyt. Mitä jää jäljelle, ketkä asukkaista lähtevät ja ketkä jäävät – ja miksi? Kaivospaikkakunnat ovat teoksessa vahvasti esillä: Suomesta Vehkoo esittelee kainuulaisen Otanmäen kaivoskylän ja edesmenneestä Neuvostoliitosta kaivoskaupunki Pyramiden. Japanista on mukana Hashiman saari, jonka asukastiheys oli kaivostoiminnan huippuvuosina 1970-luvulla maailman korkein. James Bond vieraili tällä nykyään tyhjällä saarella elokuvassa 007 Skyfall. Lisäksi Vehkoo esittelee USA:sta autoteollisuuden aiemman keskuksen Detroitin.

Syksyllä 2016 Vehkoo oli osallistumassa rovaniemeläisessä kirjakaupassa tilaisuuteen, jossa hänen oli tarkoitus esitellä juuri julkaistua Autiopaikoilla-teostaan yhdessä kahden muun kirjailijan teosten kanssa. Oulun kaupunginvaltuustoon pyrkivä ja sinne vuoden 2017 vaaleissa valittu henkilö ilmoitti ennakkoon tulevansa paikalle tilaisuuteen. Hän on syntynyt ulkomailla, muuttanut täysi-ikäisenä Suomeen ja vastustaa maahanmuuttoa. Hän on julkisesti kertonut maahanmuuttokriittisistä näkemyksistään eri ihmisryhmiä halventavin ja vihamielisin ilmaisuin ja saanut myös lainvoimaisen tuomion. Vehkoo oli huolestunut mahdollisesta esittelytilaisuuden häirinnästä ja kirjoitti yksityisen Facebook-postauksen kavereilleen, jossa hän kutsui kyseistä henkilöä natsiksi, rasistiksi ja natsipelleksi. Postaus toimitettiin henkilölle, joka nosti kunnianloukkaussyytteen. Vehkoo tuomittiin käräjäoikeudessa sekä hovioikeudessa mutta Korkein oikeus kumosi 11.1.2022 alempien oikeusasteiden tuomiot. Korkein oikeus totesi, että Vehkoo käytti epäilemättä kyseisiä sanoja negatiivisessa tarkoituksessa mutta ne kohdistuivat henkilön poliittiseen toimintaan, ei itse henkilöön. Henkilö on mukana politiikassa eli altistanut siten itsensä yksityishenkilöä kovemmalle arvostelulle. Lisäksi kyse on yhteiskunnallisesti merkittävästä asiasta, jota käsitellessään henkilö on vielä käyttänyt vähintään yhtä karskia kieltä. Loppupäätelmänä Korkein oikeus totesi, että noiden kolmen sanan käyttö tässä asiayhteydessä ja tilanteessa ei täyttänyt kunnianloukkauksen tunnusmerkkejä eli niiden käyttö ei ylittänyt hyväksyttävyyden rajaa.

Korkein oikeus viittaa päätöksessään myös aiempaan oikeuskäytäntöön. Korkeimman oikeuden omassa aiemmassa päätöksessä mielistelevä limanuljaska ei asiayhteydessään ylittänyt kunnianloukkauksen kynnystä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan idiootti, kaappinatsi tai kommunisti eivät myöskään ”automaattisesti oikeuta tuomiota kunnianloukkauksesta niihin liittyvän leimaavuuden perusteella, vaan tietyissä olosuhteissa ilmaistuna ilmaisun kohteen provokatiivisen esiintymisen tai ääriliikkeeseen kuulumisen vuoksi niitä voidaan pitää hyväksyttävänä kritiikkinä ja arvoarvostelmina”. Kehitys näyttää länsimaissa vievän kohti kunnianloukkauksen dekriminalisointia. Osa Euroopan maista on jo poistanut kunnianloukkauksen tai herjauksen kokonaan rikoslaistaan.

Residenssijaksollaan Vanhalla Kaivoksella Vehkoo työsti verkkovihaa ja sananvapautta käsittelevää kirjaansa. Samaa aihepiiriä hän on sivunnut jo kahdessa aikaisemmassa teoksessaan. Vuona 2017 julkaistu Vihan ja inhon internet ruotii naisiin kohdistuvaa verkkovihaa sarjakuvan keinoin ja vuonna 2019 julkaistu Valheenpaljastajan käsikirja misinformaatiota, propagandaa ja valeuutisia antaen samalla käytännön vinkkejä väärän tiedon tunnistamiseen ja torjumiseen. Se on eräänlainen selviytymisopas totuudenjälkeiseen aikaan, jossa lähdekritiikki ja faktantarkistus ovat uusia kansalaistaitoja vaihtoehtoisten totuuksien, salaliittoteorioiden ja ammattimaisen trollauksen vuoksi.

Käytin internettiä nettiselaimella ensimmäisen kerran 15.12.1993 Espoon Otaniemessä silloisen Teknillisen korkeakoulun tietokoneluokassa. Sivustoja oli tuolloin varsin rajallisesti ja päädyin Mosaic -selaimella USA:n keskushallinnon sivuille. Olin haltioissani world wide webistä. Kirjoitin silloiseen alkeelliseen ”hakukoneeseen” – Googlea ei ollut olemassa – ”kissa” ja ruudulleni lävähti muutama kuva parin suomalaisen teekkarin kotikissoista. Niiden tuijottaessa lempeästi minua mietin, että maailmasta on ihan pakko tulla tämän vapaan ja globaalin tiedonvälityksen seurauksena parempi paikka.

Joku kaalimato näyttää kuitenkin luikerrelleen paratiisiin. Äänesi saat netissä helpoiten kuuluviin arveluttavilla metodeilla ja provokaatioilla. Taitelija Henry Räsänen on herkullisesti käsitellyt tätä nykyistä epätervettä huomiohakuisuutta taiteen keinoin. Viha, vihapuhe ja toisin ajattelevien solvaaminen ja maalittaminen ovat netissä arkipäivää ja tuntuu että hyväksyttävän solvaamisen raja on siirtynyt jo horisonttiin. Erilaisten mielipiteiden esittäminen liukuu valitettavan usein samanmielisten peukuttamisen lisäksi toisin ajattelevien henkilöiden solvaamiseksi. Toimittaja Jussi Pullinen on hienosti kuvannut tätä kuplautumista ja laajemmin somea ilmiönä vuonna 2020 teoksessaan Mitä meille tapahtui.

Itse olen varmaan herkistynyt huonolle someilmalle ja hiljaisesti poistunut takavasemmalle, -keskustaan tai -oikealle areenoista, joissa asioiden ja mielipiteiden jalon mittelön lisäksi keskustelijoiden käytössä ovat – ja ylläpito sallii sananvapauden nimissä – henkilökohtaiset solvaukset. Ne täyttävät minusta usein kiusaamisen tunnusmerkit, vaikka eivät kunnianloukkauksia asiayhteydessään nykylainsäädännön mukaan olisikaan. Niitä ei voi suoraselkäisesti peruuttaa ja mitätöidä väittämällä niitä ”pelkäksi läpäksi”. Valtaosa keskustelijoista lähes aina ja kaikkialla toki kunnioittaa muita keskustelijoita heidän mielipiteistään riippumatta. Äänekkäät solvaajat tuntuvat vain välillä täyttävän kaiken tyhjän tilan ja myrkyttävän ilmapiirin aiheuttaen kollektiivista voimattomuuden tunnetta. Vapaus tuo vastuuta, jonka kantaminen vaatii ryhtiä. Sananvapaus ei ole vastuuvapautta muiden ihmisten hyvinvoinnista.

Kaupungin uusi strategia on hyväksyttävänä valtuustossa 31.1.2022. Strategian ensimmäisenä tavoitteena on ”Vahva sitoutuminen myönteiseen viestintään ja imagomarkkinointiin”. Lapsista ja nuorista huolenpidon yksi toimenpide on ”Teemme kaupunkiympäristön, jossa ei kiusata”. Tavoitelkaamme näitä viestimällä kaikilla areenoilla toisiamme ja ihmisyyttä kunnioittaen, vaikkemme kaikista asioista onneksi samaa mieltä olekaan.

 

Jukka Orenius, Outokummun kaupungin hyvinvointijohtaja

Hyvinvointijohtaja Jukka Orenius