Nouseeko naapurin savupiipusta savua? Projektipäällikkö Lahja-Elina Vatanen

Nouseeko...

 

Muistan, että vielä 70-luvulla oli ikään kuin päivän selvää, että oman elämämme hyvinvointiin vaikutti myös se, nouseeko naapuritalon savupiipusta savua eli onhan siellä tänäänkin elämää. Sitä ei pidetty ikävänä vahtimisena vaan lähimmäisenrakkautena. Ajateltiin, että samalla, kun itse koemme onnellisuutta omasta terveydestä ja itsensä toteuttamisen mahdollisuudesta, onnellisuuttamme lisäisi läheistemme ja ympäristön hyvinvointi.

Harmillisesti ajattelu- ja toimintakulttuurimme on muuttunut yhä enemmän siihen suuntaan, että toimintamme on enemmänkin itsekeskeistä, enää meitä ei huoleta naapurien tai jopa läheisten hyvinvointi. Kiireeseen ja muihin syihin vedoten, tuijotamme vain oman itsemme hyvinvointiin.

Ikäihmisten määrän kasvaminen ja toisaalta sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen saannin takkuilut sekä kustannusten nousu ovat yhtälö, joka ei välttämättä ratkea lyhyellä aikavälillä ilman, että itsekin teemme asialle jotain. Kaikkia asioita ei ratkaista rahalla ja lisäresurssoinnilla.

Tämän päivän yhdeksi trendisanaksi onkin noussut yhteisöllisyys. Se koostuu vuorovaikutuksesta, yhdessä olemisesta ja tekemisestä, henkilökohtaisesti merkittävistä suhteista, luottamuksesta ja yhteenkuuluvuudesta. Tätä yhteisöllisyyden kulta-aikaa vietettiin ennen aikaan, nyt tuosta yhteisöllisyydestä on vieraannuttu. Onhan todettu, ettei terveydentila ole ainoa toimintakykyyn vaikuttava tekijä, vaan esim. ympäristöllä ja läheisillä ihmisillä on merkittävä vaikutus toimintakykyymme. On muistettava kuitenkin, että yhdistykset, järjestöt ja kolmas sektori ovat aina tehneet tätä merkittävää yhteisöllisyyttä lisäävää työtä.

Näin ajatellen meillä kaikilla on eräänlainen vastuu toistemme hyvinvoinnista ja toimintakyvystä. Outokummun kaupungissa on kesäkuussa käynnistynyt ympäristöministeriön rahoittama hanke – Hyvinvointiosuuskunta välimuotoisen asumisen toimijana, jonka yhtenä merkittävänä tavoitteena on palata tuohon toimintakulttuuriin, jossa toisesta välittäminen oli keskeistä. Näin vanhusten viikolla näen merkittävä asiana sen, että jälleen lähimmäisenrakkaus nousee arvoon arvaamattomaan.

Hankkeeseen on saatu napakka ja ihmisläheinen toimijaryhmä. He näkevät yhteisöllisyyden merkityksen ja uskovat asennemuutoksen voimaan. He myös tietävät, että yhdessä saamme enemmän aikaan – inhimillisemmin voimavaroin. Hankkeen projektipäällikkönä koen valtavasti iloa siitä, että teemme työtä, jolla on merkitystä ja tulevaisuutta.

 

Lahja-Elina Vatanen

Projektipäällikkö, Hyvinvointiosuuskunta välimuotoisen asumisen toimijana -hanke

 Projektipäällikkö Lahja-Elina Vatanen.