Yli 65-vuotiaiden outokumpulaisten ajatuksia hyvinvoinnista

Yli 65-vuotiaiden outokumpulaisten ajatuksia hyvinvoinnista

Maailman terveysjärjestö WHO:n määritelmän mukaan hyvinvointi koostuu fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta ulottuvuudesta. Määritelmää on täydennetty viime vuosina henkisyydellä sekä terveyden muovautuvuudella. Näitä eri terveyden ja hyvinvoinnin osa-alueita onkin mahdotonta erottaa toisistaan täysin, sillä ne kietoutuvat niin tiiviisti yhteen ja vaikuttavat jatkuvasti toinen toisiinsa. Voidakseen elää hyvin ihminen tarvitsee siis riittävän elintason pystyäkseen tyydyttämään perustarpeensa, mielekästä tekemistä, itsensä toteuttamisen mahdollisuuksia ja ihmissuhteita.

 

Terveys ja hyvinvointi eivät säily samanlaisina elämän alusta loppuun saakka, vaan ne muuttuvat alati elämäntilanteen sekä sosiaalisen ja fyysisen ympäristön mukaan. Keskiössä on myös se, miten yksilö itse kokee oman terveytensä ja hyvinvointinsa eikä esimerkiksi se, miten muut tilanteen näkevät.

 

Hankkeeseen liittyen tehtiin loka-marraskuussa 2022 asukaskysely 65-vuotta täyttäneille outokumpulaisille. Hankkeen osatavoitteena ja kyselyn tarkoituksena oli kartoittaa outokumpulaisten tämän hetken ja tulevaisuuden palvelutarpeita kotona asumisen edistämiseksi sekä heidän näkemyksiään kotona asumisesta. Vastauksia kyselyyn saatiin 73 henkilöltä. Tässä blogissa käsittelen kartoituksessa saatuja vastaajien hyvinvoinnin, elämänlaadun ja yksinäisyyden kokemuksia.

 

Hyvinvoinnin kokemiseen ei juurikaan vaikuttanut asuntokunnan koko. Yli puolet molemmissa ryhmissä; yksinasuvista (58 %) ja kahden tai useamman henkilön kanssa asuvista (55 %) koki hyvinvointinsa jatkuvasti tai melko usein hyväksi. Ikäluokittain tarkasteltuna positiivisimpana hyvinvointinsa arvioivat 50-luvulla syntyneet, heistä yli 90 prosenttia koki sen jatkuvasti tai melko usein hyväksi. Kuten useissa tutkimuksissakin on todettu, itsensä hyvinvoivaksi tuntevien määrä vähenee iän myötä. Näin oli myös tässä asukaskyselyssä, koska 20–30-luvulla syntyneistä vain noin joka kolmannes (33 %) arvioi hyvinvointinsa melko usein hyväksi. Asumistyyppivertailussa omakotitalossa asuvat olivat kaikkein tyytyväisimpiä hyvinvointiinsa.

 

Hyvän elämänlaadun kokemiseen ei tässä asukaskyselyssä vaikuttanut se, asuiko yksin vai jonkun toisen kanssa, sillä 58 prosenttia molemmissa ryhmissä koki elämänlaatunsa jatkuvasti tai melko usein hyväksi. Ikäluokittaisessa tarkastelussa tulokset ovat lähes identtisiä hyvinvoinnin kokemisen kanssa, sillä elämänlaatunsa 50-luvulla syntyneistä yli 90 prosenttia koki jatkuvasti tai melko usein hyväksi. Kuten jo arvata saattaa elämänlaatuun vaikuttaa merkittävästi myös ikääntyminen. Näin ollen seuraavaksi tyytyväisempiä elämänlaatuunsa olivat 40-luvulla syntyneet, joista 58 prosenttia koki sen jatkuvasti tai melko usein hyväksi. 20–30-luvulla syntyneillä tuo prosenttiluku oli matalin: 39. Omakotitaloasujat olivat kaikkein tyytyväisimpiä elämänlaatuunsa.

 

Tässä asukaskyselyssä yksinasuvat kokivat harvemmin yksinäisyyttä kuin toisten kanssa asuvat. Ikäluokittain arvioituna harvoin tai ei koskaan yksinäisyyttä koki lähes samoilla prosenttiosuudella 20–30-luvulla syntyneet (50 %) ja 40-luvulla syntyneet (51 %). 50-luvulla harvoin tai ei koskaan yksinäisiä oli 73 prosenttia. Vähiten yksinäisiä olivat rivitaloissa asuvat, joista 82 prosenttia koki yksinäisyyttä harvoin tai ei koskaan. Toiseksi vähiten yksinäisyyttä kokivat kerrostaloissa asuvat.

 

Asukaskyselyssä saadut vastaukset noudattelevat pitkälti samantyyppisiä tuloksia kuin aiemmissa vastaavanlaisissa tutkimuksissa esille tulleet. Tosin poikkeuksiakin ilmeni, kuten yksinäisyyden kokemus yksinasuvilla. Kysely todentaa osaltaan sitä, että vaihtelua ilmenee, vaikka vastaajat olisivat esimerkiksi ikäluokaltaan samanikäisiä. Aiemmissa tutkimuksissa on sitä vastoin todettu, että paradoksaalisesti yksinäisyyttä koetaan eniten siellä, missä eletään tiheimmin eli, että kerrostalossa yksinäisyyttä koetaan useammin kuin omakotitalossa asuttaessa. Näinhän tämän kyselyn tuloksena ei ilmennyt. Mutta kuten tämän kirjoituksen alussa totesin: ”Terveys ja hyvinvointi eivät säily samanlaisina elämän alusta loppuun saakka, vaan ne muuttuvat alati elämäntilanteen sekä sosiaalisen ja fyysisen ympäristön mukaan.”

 

Lahja-Elina Vatanen

Projektipäällikkö, Hyvinvointiosuuskunta välimuotoisen asumisen toimijana -hanke

Projektipäällikkö Lahja-Elina Vatanen.