Jauhatus

Jauhamiseen käytetään myllyä. Myllyjä on monenlaisia, yleisimmin käytetyt ovat kuulamyllyt, tankomyllyt ja autogeenimyllyt. Nämä saavat nimensä myllyn jauhinkappaleen mukaan: kuulamyllyissä metallikuulia, tankomyllyissä metallitankoja, ja autogeenimyllyissä isommat malmikappaleet jauhavat toisiaan.

Tärkeää jauhamisprosessissa, myllystä riippumatta, on vauhti, jolla mylly pyörii. Jos malmi pysyy kiinni ulkokehässä kun mylly pyörii, sanotaan että myllyn pyörintä tapahtuu yli kriittisen vauhdin. Tehokkaaseen jauhatukseen tarvitsee myllyn yleensä pyöriä alle kriittisen vauhdin, jotta ylösnostettu materiaali tipahtaa ja murskaa alla olevan. Tehokkain vauhti riippuu myllytyypistä.

Jauhatus voi tapahtua joko niin kutsutussa avoimessa piirissä tai suljetussa piirissä. Avoimessa piirissä jauhettu materiaali siirtyy suoraan seuraavaan vaiheeseen prosessia. Suljetussa piirissä jauhettu materiaali käy luokittimen kautta. Luokittimessa liian karkea osa palautetaan jauhatukseen.

Outokummun kaivoksen rikastamoissa on ollut pääasiallisesti käytössä suljettuja piirejä. Teollisen rikastustoiminnan alussa vuonna 1928 toimi tosin niin kutsuttu primäärijauhatus avoimessa piirissä. Primäärijauhatuksesta materiaali meni luokittelemattomana tärypöydille, josta osa sitten jatkoi matkaa sekundäärijauhatukseen, joka oli suljettu piiri.

Tanko- ja kuulamyllyissä korkein kustannus ovat jauhinkappaleet. Autogeenimyllyissä korkein kustannus on vuorauksen vaihtaminen.

                   Vuoden 1958 jauhatuksessa kuluvien materiaalien käyttö. Analyysissä on käytetty 31 erilaista tai eri laitoksessa sijaitsevaa myllyä.