Vaahdotus

Vaahdotus eli flotaatio on malmin louhinnan ja hienonnuksen jälkeinen menetelmä arvomineraalien erottamiseksi muista mineraaleista. Vaahdotus toimii siten, että kemikaalien avulla tietyt mineraalit kiinnittyvät lietteeseen synnytettyihin ilmakupliin ja nousevat pintaan (rikaste), toiset eivät (jätekivi). Esimerkiksi, kun lietteen pH on yli 10, kuparikiisurakeet kiinnittyivät ksantaattikemikaalin avulla ilmakupliin nousten ylös lietteen pinnalle. Vaahdottamalla voidaan erottaa kaikki ne mineraalit, joiden pinta on luonnostaan tai voidaan tehdä vettä hylkiväksi eli hydrofobiseksi. Vastaavasti muiden (ei-haluttujen) mineraalien pinnat tulee olla vesihakuisia eli hydrofiilisiä.

Vaahdotuskennossa syntyvän rikasteen poistoa voidaan tehostaa pyörivillä mekaanisilla siivillä. Rikaste vuotaa kennon matalimman reunan yli.

Ennen malmilietteen siirtymistä rikastusvaiheeseen, sen tulisi olla riittävän hienoa (alle 0,1 mm), niin että suurin osa eri mineraaleista (kuparikiisu, sinkkivälke ja rikkikiisu) ovat erottuneet toisistaan. Jos liete on liian karkeaa, jää lietteeseen sekarakeita ja kuparia menee hukkaan. Jos liete on liian hienoa, peittää lieju kuparikiisurakeet estäen tehokkaan vaahdottumisen.

Suomessa on voimakkaasti panostettu vaahdotuskoneiden kehitykseen. Maailmalla tunnetaan laajasti Outokumpu Oy:n kehittämät OK-kennot. Kehitystä on tapahtunut kennon sekoitusmekanismissa (lampunvarjostin roottori) ja kennon muodossa. Nämä muutokset sekä kennojen koon kasvattaminen ovat parantaneet vaahdotuksen tehoa ja sitä myöten mineraalien saantia.

Kuva: Tällä hetkellä vaahdotuksessa on käytössä jopa 500 kuutiometrin pyöreät kennot (kuvassa vasemmalla 300 kuutioinen ja oikealla 500 kuutioinen vaahdotuskenno).