70 muusikkoa Suomi-jazzin huipulta valtaa vanhan kuparikaivoksen 16.–18.5.2025

Outo­kum­mun van­ha vas­ki­kai­vos soi taas tule­va­na vii­kon­lop­pu­na huip­pu­jazzia lai­das­ta lai­taan, kun Outo­Jazz ‑fes­ti­vaa­li jär­jes­te­tään tois­ta ker­taa. Kai­ken kaik­ki­aan 15 kokoon­pa­noa ja 70 muusik­koa tar­joi­le­va tapah­tu­ma on laa­juu­des­saan ja laa­dus­saan sel­lai­nen, että jazzin saral­la sel­lais­ta ei Itä-Suo­mes­sa ole koet­tu ehkä iki­nä.

- Näin laa­jaa ja moni­puo­lis­ta jazz-kat­taus­ta ei itäi­ses­sä Suo­mes­sa lie kos­kaan aikai­sem­min ollut tar­jol­la, tote­aa tapah­tu­maa puu­haa­va Outo­kum­mun kau­pun­gin kult­tuu­ri­tuot­ta­ja Esko Viha­va.
- Toi­saal­ta vas­ki on pau­han­nut Van­hal­la Kai­vok­sel­la jo tois­ta sataa vuot­ta niin mal­mi­ki­vien kuin yhtiön soit­to­kun­nan puhal­lin­ten­kin muo­dos­sa, joten mikä­pä oli­si­kaan osu­vam­pi paik­ka jazz­fes­ta­reil­le kuin tämä! Liki sata­vuo­tiai­den raken­nus­ten karun­kau­nis este­tiik­ka ja omin­ta­kei­nen akus­tiik­ka luo täl­lai­sel­le tapah­tu­mal­le aivan ainut­laa­tui­set puit­teet, Viha­va rie­muit­see.

Fes­ti­vaa­lin Phuusio­per­jan­tain räjäyt­tää singlen­jul­kis­tus­kei­kal­laan käyn­tiin suo­ma­lais-islan­ti­lais-ame­rik­ka­lai­nen Equal­ly Stu­pid, jon­ka nok­ka­mie­he­nä hää­rii juu­ri Jazz-Emma ‑pal­kin­non pokan­nut sak­so­fo­nis­ti Pau­li Lyy­ti­nen. Lyy­ti­sen kans­sa trion kie­ron­su­lois­ta sop­paa on häm­men­tä­mäs­sä bari­to­ni­ki­ta­ris­ti Sigur­dur Rögn­valds­son sekä yhtyee­seen hil­jat­tain liit­ty­nyt jenk­ki­rum­pa­li Sam Ospo­vat. Teat­te­ri Kii­sus­sa jär­jes­tet­tä­vän avaus­kon­ser­tin toi­se­na kokoon­pa­no­na kuul­laan run­saas­ti kan­sain­vä­lis­tä­kin huo­mio­ta saa­vut­ta­neen basis­ti Juk­ka Haa­vis­ton yhtyet­tä, jon­ka yhteis­soit­toa kuva­taan lumoa­van orgaa­ni­sek­si.

Ravin­to­la Van­hal­la Pajal­la jär­jes­tet­tä­vän iltaklu­bin läm­mit­te­ly­ak­ti­na musi­soi Joen­suu­lai­nen Acous­tic Bike, jon­ka reper­tu­aa­ris­sa on pia­nis­ti Joel Kenak­ka­lan omien kap­pa­lei­den lisäk­si fuusio­jazz-ver­sioi­ta tutuis­ta radio­hi­teis­tä kuten Bai­lan­do, Ukko­met­so ja Vil­lie­läin. Iltaklu­bin pää­e­siin­ty­jä on kita­ris­ti Johan­nes Gran­rot­hin kip­pa­roi­ma­na Euroop­paa kier­tä­nyt, supe­re­ner­gis­tä fuusio­bi­le­jazzia tykit­tä­vä PEELA.

Lau­an­tai­päi­vä, ”Lataus­lau­an­tai”, alkaa niin ikään levyn­jul­kis­tus­kei­kal­la, kun Ras­mus Soi­nin joh­ta­ma 19-hen­ki­nen Soin­ti Jazz Orc­he­stra nousee peh­meän melo­di­ses­sa mas­sii­vi­suu­des­saan Teat­te­ri Kii­sun laval­le. Outo­Jazzin kei­kal­la orkes­te­ri hel­lii ylei­sön kor­via soit­ta­mal­la juu­ri jul­kais­tun Jää­hy­väi­set-albu­min mate­ri­aa­lin koko­nai­suu­des­saan. SJO:n lisäk­si lau­an­tai­na kuul­laan Suo­men Jazz­lii­ton Yrjö-pal­kin­nol­la vas­ta pal­ki­tun basis­ti Ant­ti Löt­jö­sen ja kan­sain­vä­lis­tä uraa jo yli 25 vuo­den ajan teh­neen kita­ris­ti Kal­le Kali­man duoa kai­vok­sen mäen pääl­lä, Jau­hi­mos­sa. Tämän jäl­keen on Rin­ne­ri­kas­ta­mos­sa vapaan pää­syn kon­sert­ti, jos­sa par­vi-impro­vi­saa­tiok­si musiik­ki­aan kut­su­va HOTA tun­nel­moi kel­lus­ke­le­vaa free jazzia. Kel­lo 16.00 on vuo­ros­sa Teat­te­ri Kii­sus­sa kos­ke­tin­gu­ru Kari Iko­sen luot­saa­ma, ara­bia­lais­sä­vyt­teis­tä trio­jazzia tun­nel­moi­va Wis­ha­ma­lii.

Ravin­to­la Van­han Pajan alkuil­las­sa on lau­an­tai­na tar­jol­la herk­ku­buf­fet, johon on yhdis­tet­ty Mika Hir­vo­sen joh­ta­man, 112-vuo­ti­aan Outo­kum­mun puhal­li­nor­kes­te­rin big band ‑kon­sert­ti. Täs­sä Big Band Buf­fas­sa voi makoi­sien pöy­dän anti­mien ohel­la nau­tis­kel­la hel­pos­ti sula­vas­ta jazz­musii­kis­ta.

Lau­an­tai-illan Teat­te­ri Kii­sun vii­mei­nen kon­ser­toi­ja on debyyt­ti­kier­tuel­laan ole­va, uuni­tuo­re supe­ryh­tye Kal­ma­ri Quar­tet, johon kuu­luu aiem­min mai­nit­tu­jen Löt­jö­sen ja Kali­man lisäk­si niin koti­maas­sa kuin ulko­mail­la­kin laa­jal­ti tun­ne­tut pia­nis­ti Aki Ris­sa­nen ja rum­pa­li Mark­ku Ounas­ka­ri.

Lau­an­tain Van­han Pajan iltaklu­bil­la on tar­jol­la tuvan täy­del­tä vir­tuoot­tis­ta nai­se­ner­gi­aa, kun enti­sen kor­jaus­pa­jan lau­teet läm­mit­tää ensin joen­suu­lai­nen niin klas­sis­ta, oop­pe­raa kuin pop­pia ja jazzia­kin suve­ree­nis­ti toi­mit­ta­va
Matil­da Nik­ki­nen yhdes­sä Jar­mo Val­ma­rin (rum­mut) ja Samp­sa Asi­kai­sen (bas­so) kans­sa. Hei­dän jäl­keen­sä tun­nel­man tulee nos­tat­ta­maan lopul­li­ses­ti kat­toon nuo­res­ta iäs­tään huo­li­mat­ta jo maa­il­man­laa­jui­sen jazz­kan­san sydä­miä kat­ta­vas­ti keräil­lyt Maja Man­ni­la Trio, johon kuu­luu kos­ket­ti­mia soit­ta­van ja hui­kai­se­vas­ti lau­la­van Man­ni­lan lisäk­si rum­pa­li Seve­ri Sor­jo­nen, sekä täs­sä kokoon­pa­nos­sa basis­tin tont­tia enem­män kuin uskot­ta­vas­ti hoi­ta­va Johan­nes Gran­roth.

Myös sun­nun­tai­na on tar­jol­la ilmai­san­nos jazzia, kun Sulat­te­lusun­nun­taik­si kut­su­tun päi­vän start­taa Teat­te­ri Kii­sus­sa käyn­tiin Timo Tuo­mi­nen pia­noim­pro­vi­saa­tiol­laan. Sen jäl­keen on luvas­sa yksi koko fes­ti­vaa­lin eksoot­ti­sim­pia akte­ja, kun enti­ses­sä rikas­te­va­ras­tos­sa, Kii­su­hal­lis­sa kuul­laan Heli Har­ti­kai­sen teos Chro­no­va­ria­tions. Chro­no­va­ria­tions on juu­ri Suo­men arvos­te­li­jain lii­ton Kri­tii­kin kan­nuk­set ‑pal­kin­nol­la kruu­na­tun Har­ti­kai­sen sak­so­fo­nil­le ja live-elekt­ro­nii­kal­le luo­ma koko­nai­suus, joka hyö­dyn­tää osa­na teos­ta Kii­su­hal­lin ainut­laa­tuis­ta, noin seit­se­män sekun­nin kes­tois­ta jäl­ki­kai­kua. Fes­ti­vaa­lin pää­tös­kon­sert­ti­na kuul­laan Teat­te­ri Kii­suun suo­raan Bal­tian kier­tu­eel­taan saa­pu­vaa Mat­hias Sand­berg Trioa, jon­ka peh­meän vivah­tei­kas kita­ra­jazz on omi­aan saat­te­le­maan jazzy­lei­sön takai­sin arkeen vii­kon­lo­pun yltä­kyl­läi­sen jazz­tar­jon­nan jäl­keen.

- Vii­kon­lo­pun ohjel­ma on koot­tu niin, että sen pitäi­si rap­sut­taa vaa­ti­vim­man­kin jazz­po­lii­sin kuti­naa, mut­ta samal­la tar­jo­ta val­ta­vas­ti elä­myk­sel­lis­tä ja miel­lyt­tä­vää kuun­nel­ta­vaa myös heil­le, jot­ka eivät oikein koe jazzia oma­na jut­tu­naan, lin­jaa tapah­tu­man tuot­ta­ja Esko Viha­va.
- Eten­kin iltaklu­beil­la on vai­kea olla viih­ty­mät­tä, vaik­ka ei ymmär­täi­si jazzis­ta höl­kä­sen pöläys­tä, ja ehkä­pä tämän fes­ti­vaa­lin myö­tä ”outo jazz” voi­kin jat­kos­sa olla monil­le tut­tu tai jopa rakas, Viha­va kan­nus­taa.