Vanhalla Kaivoksella ilkivalta vaarantaa turvallisuutta ja tulee kaupungille kalliiksi

Kesän koit­taes­sa yhtei­siä aluei­tam­me Van­hal­la Kai­vok­sel­la on tois­tu­vas­ti sot­ket­tu, rikot­tu ja niis­sä aiheu­te­taan myös vaa­ra­ti­lan­tei­ta.

Kaik­ki las­ten kii­pei­ly­te­li­neet ja liu­ku­mäet on sot­ket­tu sisä­puo­lel­ta. Nii­hin on piir­rel­ty asia­ton­ta kuvi­tus­ta, joka ei ole sopi­vaa pien­ten las­ten käyt­täes­sä teli­nei­tä leik­kiym­pä­ris­tö­nä. Osa piir­rok­sis­ta ovat sisäl­löl­tään sel­lai­sia, että emme nii­tä jul­kai­se. Tus­se­ja ei voi puh­dis­taa liu­o­ti­nai­neil­la, vaan kaik­ki teli­neet on maa­lat­ta­va uudel­leen. Leik­ki­puis­ton pol­kuau­to­ra­dan ren­kaat on hei­tel­ty yöai­ka­na pit­kin piho­ja. Kii­pei­ly­te­li­neis­tä on tahal­li­ses­ti löy­sät­ty kah­vo­ja, jol­loin pien­ten kii­pei­li­jöi­den tur­val­li­suus voi vaa­ran­tua.

- Kaik­ki teli­neet toki tar­kas­te­taan aina aamui­sin, mut­ta kor­jaa­mi­nen vie työ­ai­kaa ja tulee kau­pun­gil­le kal­liik­si. On hyvä huo­mioi­da myös alka­va mat­kai­lu­kausi, jol­loin toki haluai­sim­me kes­kit­tyä upei­den puit­tei­dem­me esit­te­lyyn emme­kä jat­ku­vaan yli­mää­räi­seen sii­voa­mi­seen ja kor­jaa­mi­seen, sanoo kau­pun­ki­ra­ken­ne­joh­ta­ja Jark­ko Kar­vo­nen.

Ilta- ja yöai­kaan pihal­le hei­tel­lään ros­kia ja tölk­ke­jä sekä kai­vo­sa­lu­eel­le on syty­tet­ty nuo­tioi­ta mm. teli­nei­siin, junaan ja näkö­ala­ta­san­teel­le, mis­sä on jo todel­la suu­ren vaa­ra­ti­lan­teen ris­ki. Murs­kaa­moon on mur­tau­dut­tu ja plek­si­tet­ty­jä ikku­noi­ta on koe­tet­tu kivit­tää rik­ki. Myös digi­näy­tön lasi­ko­te­lo on rikot­tu.

Alu­eel­la ole­vis­ta val­von­ta­ka­me­rois­ta sel­vi­ää, että teki­jät ovat olleet nuo­ria. Kau­pun­ki veto­aa­kin van­hem­piin, että per­heis­sä kes­kus­tel­tai­siin yhtei­ses­tä omai­suu­des­ta, kor­vaus­vas­tuus­ta ja eri­tyi­ses­ti teko­jen aiheut­ta­mis­ta vaa­ra­ti­lan­teis­ta.

- Ilmoi­tam­me iki­val­las­ta aina polii­sil­le. Käsit­te­ly­ajat voi­vat olla pit­kiä ja kor­vaus­sum­mat mer­kit­tä­viä. Ennen kaik­kea kui­ten­kin toi­vom­me iki­val­lan lop­pu­van, ennen kuin jotain sat­tuu, tote­aa Jark­ko Kar­vo­nen.