Nukkekoti – ja lelunäyttelyssä 2.8. pääsee ihastelemaan satoja pieniä yksityiskohtia ja kuulemaan koskettavia tarinoita!

Outo­kum­mun nuk­ke­ko­deis­ta ja van­hois­ta leluis­ta innos­tu­neet toi­mi­jat jär­jes­tä­vät näyt­te­lyn lau­an­tai­na 2.8.2025 klo 10–16 Ser­vol­la (Kum­mun­ka­tu 26).

Sil­loin on mah­dol­lis­ta tul­la kur­kis­te­le­maan mini­maa­il­moi­hin ja usko­mat­to­miin pie­niin yksi­tyis­koh­tiin, joi­ta har­ras­ta­jat ovat pie­niin taloi­hin­sa sisus­ta­neet. Näyt­te­lys­sä on esil­lä myös nos­tal­gi­sia ja tun­tei­ta herät­tä­viä van­ho­ja lelu­ja eri vuo­si­kym­me­nil­tä. Näyt­te­lyyn van­ho­ja lelu­ja tuo­va Lii­sa Räsä­nen ker­too, että esi­mer­kik­si Onne­la-nuk­ke­ta­lo, pel­ti­le­lut ja nuket ovat sota-ajal­ta. Nukeis­sa on käy­tet­ty sen aikai­sia mate­ri­aa­le­ja, kuten sahan­pu­ru­täy­tet­tä.

Näyt­te­lyyn on vapaa pää­sy ja siel­lä on Reu­mayh­dis­tyk­sen kah­vio. Tapah­tu­man aika­na leluis­ta innos­tu­neet toi­mi­jat ker­to­vat tari­noi­ta, koke­muk­sia ja mis­tä innos­tus har­ras­tuk­seen kum­pu­aa.

Jokainen nukkekoti on erilainen ja tekijänsä näköinen

Nuk­ke­ko­ti­har­ras­tus on moni­puo­li­nen ja luo­va tapa viet­tää vapaa-aikaa ja se sopii kai­ke­ni­käi­sil­le. Minia­tyy­ri­maa­il­mas­sa yhdis­tyy niin sisus­ta­mi­nen, askar­te­lu ja tari­nan­ker­ron­ta — vain kek­se­liäi­syys on raja­na mitä kaik­kea voi­kaan olla pie­nois­koos­sa!

Asta Jonk­ka-Lai­ti­nen: nuk­ke­ko­tiyh­tei­sös­sä­ni asuu kym­me­niä asuk­kai­ta tari­noi­neen

Minul­la ei ollut lap­suu­des­sa nuk­ke­ko­tia, enkä muis­ta sel­lai­ses­ta unel­moi­nee­ni. Aikui­siäl­lä huo­ma­sin Koti ja Keit­tiö-leh­den sivuil­la kuvia las­ten­huo­nees­ta, jos­sa oli sie­vä vaa­lean­pu­nai­nen nuk­ke­ko­ti. Entä jos hank­ki­sin tuol­lai­sen minä­kin? En osta­nut vaa­lean­pu­nais­ta, vaan val­koi­sen. Sii­tä alkoi pie­ni­muo­toi­nen har­ras­tuk­se­ni jää­tyä­ni eläk­keel­le 2010.

Nyt minul­la on nuk­ke­ko­tiyh­tei­sö Vilp­pu­ku­jal­la Kyy­ke­ril­lä: kol­me taloa ja Paa­von puo­ti. Talois­sa asuu usei­ta kym­me­niä asuk­kai­ta, joi­den elä­mäs­tä olen kir­joit­ta­nut tari­noi­ta ja valo­ku­van­nut hei­tä arjen aska­reis­sa.

Vilp­pu kujan talois­sa on muka­via liik­kei­tä: kam­paa­mo, hat­tu­kaup­pa, kon­di­to­ria-kah­vi­la, ompe­li­mo ja nuo­ri­sol­le omat har­ras­tus­ti­lat. Kyläyh­tei­söl­le tär­kei­tä ovat myös Koi­vu kujan kou­lu ja päi­vä­ko­ti. Paa­von puo­din teras­sil­la jär­jes­te­tyt juhan­nus­juh­lat, häät ja jou­lu­ka­dun ava­jai­set ovat olleet high­ligh­te­ja. Siis­pä nuk­ke­ko­ti­har­ras­tuk­ses­sa­ni tär­kein­tä on ollut juu­ri tari­noi­den ker­to­mi­nen. Talois­sa on pal­jon ostet­tua, vähän nik­ka­roi­tua, valoi­saa ja pel­kis­tet­tyä, eikä säh­köä. Talo­ja kat­sel­les­sa toi­voi­sin välit­ty­vän viih­tyi­sät puit­teet ja muka­vat asuk­kaat.

Jaa­na Timo­nen: Mini­ta­los­ta rakas har­ras­tus

Muis­tan haa­veil­lee­ni omas­ta nuk­ke­ko­dis­ta pie­nes­tä pitäen, ja onnek­si sain toteut­taa haa­vet­ta­ni 12 vuot­ta nuo­rem­man pik­kusis­ko­ni lap­suu­des­sa – tosin olin var­maan innok­kaam­pi mini­si­sus­ta­ja kuin sisa­re­ni. Aikui­se­na muis­tin kyl­lä unel­ma­ni, mut­ta ruuh­ka­vuo­det per­heen, työn ja opin­to­jen pyör­tees­sä pai­noi­vat sen unho­laan. Sit­ten jou­lu­na 2020 per­hee­ni yllät­ti minut täy­sin: sain jou­lu­lah­jak­si hie­non mini­ta­lon. Voi sitä häm­men­nys­tä ja iloa! Puhun mie­luum­min mini­ta­los­ta kuin nuk­ke­ko­dis­ta, sil­lä minun talos­sa­ni ei asu ihmi­siä, se on lähin­nä sisus­tus­koh­de ja kah­den koi­ran koti.

Pik­ku­hil­jaa aloin hank­kia kalus­tei­ta taloo­ni, Anna­laan, jon­ka nime­sin lap­suu­te­ni tär­keim­män hen­ki­lön, iso­äi­ti­ni mukaan. Kui­ten­kin vas­ta vuon­na 2023 eläk­keel­le jää­tyä­ni ennä­tin aloit­taa tape­toin­nin ja muun värk­käyk­sen: olen teh­nyt taloo­ni mm. mini­ryi­jyn sekä mat­to­ja; kalus­teet ja pien­tar­vik­keet olen pää­osin osta­nut val­mii­na. Lisäk­si suo­sik­kibrän­di­ni Mari­mek­ko näkyy talos­sa­ni monin tavoin.

Mini­ta­los­ta on tul­lut myös yhtei­nen har­ras­tus mie­he­ni kans­sa. Hän on raken­ta­nut alun perin neli­ker­rok­si­seen taloo­ni kel­la­ri­ker­rok­sen ja 3D-tulos­ta­nut mm. Eero Aar­nion Pup­py-koi­ran ja Tupla Kupla ‑valai­si­men. Lisäk­si hän on laser­lei­kan­nut talo­ni ulko­por­taat, ja par­hail­laan ovat menos­sa säh­köis­tys­työt.

Vaik­ka mini­ta­lo­ni onkin aikuis­ten puu­ha­maa, ovat myös nuo­rim­mat las­ten­lap­se­ni leik­ki­neet sil­lä, ja yhdes­sä hei­dän kans­saan olem­me suun­ni­tel­leet tar­peel­li­sia han­kin­to­ja, olem­me osta­neet mm. bil­jar­di­pöy­dän ja shak­ki­lau­dan. Robot­ti­ruo­hon­leik­ku­ri on vie­lä haus­sa, mut­ta gril­li käy piha­maal­la jo kuu­ma­na.

Päi­vi Knuu­ti­nen: Nuk­ke­ko­ti on itse teke­mä­ni

Aikui­siän nuk­ke­ko­ti­har­ras­tuk­se­ni alkoi sii­tä, kun suku­lai­sil­la kier­ros­sa ollut lap­suu­den nuk­ke­ko­ti­ni pala­si ”per­hee­seen”. Sis­kol­la­ni on lap­sen­lap­si Nel­la, jol­le piti kun­nos­taa reis­sus­sa räh­jään­ty­nyt nuk­ke­ko­ti. Ensin kuvit­te­lin vain maa­laa­va­ni ja siis­ti­vä­ni nuk­ke­ko­tia, mut­ta sehän sit­ten levi­si kaik­keen mah­dol­li­seen. Kevääl­lä 2013 aloi­tin kun­nos­tuk­sen ja huo­ma­sin, että ohjei­ta löy­tyy vaik­ka mihin teke­mi­seen ja val­mii­na sai ostet­tua sel­lai­sia tar­peel­li­sia tava­roi­ta, mitä ei itse osannut/halunnut teh­dä. Nel­la sai nuk­ke­ko­tin­sa, kun täyt­ti 5 vuot­ta 2016. Sitä ennen olin jo hom­man­nut itsel­le­ni oman pro­jek­tin, kun innos­tus minias­kar­te­luun oli syn­ty­nyt.

Näyt­te­lys­sä ole­va nuk­ke­ko­ti on itse teke­mä­ni. Se on osa Nuk­ke­ko­tiyh­dis­tyk­sen 30-vuo­tis­juh­la­näyt­te­lyä vuo­del­ta 2021. Eri hen­ki­löt tai pai­kal­li­set ker­hot teki­vät oman rivi­ta­lon­pät­kän piha­pii­rei­neen. Talol­le oli mää­ri­tel­ty tie­tyt mitat samoin kuin pihan kool­le, jot­ta raken­nuk­set saa­tiin koot­tua näyt­te­lyyn yhdek­si koko­nai­suu­dek­si. Raken­ta­mi­nen alkoi tar­vik­kei­den hom­maa­mi­sel­la eli taloon ja pihaan tar­vit­ta­vat vane­rit leik­kau­tin liik­kees­sä sopi­van kokoi­sik­si. Raken­ta­mi­ses­sa ja tava­roi­den teke­mi­ses­sä sai käyt­tää monen­lai­sia tek­nii­koi­ta, mikä minus­ta on kivoin­ta täs­sä har­ras­tuk­ses­sa. Aika­tau­lun vuok­si ei ollut mah­dol­lis­ta edes teh­dä kaik­kea itse alus­ta läh­tien, joten osa on teh­ty kiteis­tä eli raken­nuss­ra­jois­ta ja pie­niä tava­roi­ta myös val­mii­na. Olen teh­nyt näyt­te­lyn jäl­keen hie­man muu­tok­sia pihaan vaih­ta­mal­la aidan mata­lam­mak­si ja tänä kevää­nä olen lisän­nyt taloon valais­tuk­sen.

Asun­nos­sa elä­ke­läis­pa­ris­kun­ta Alma ja Heik­ki Tai­me­la viet­tä­vät hyvin ansait­tu­ja elä­ke­päi­viä mie­lui­ten koto­naan puu­hai­le­mal­la omas­sa puu­tar­has­sa. Molem­pien lei­pä­työ oli hyvin lähel­lä har­ras­tus­ta, sil­lä Heik­ki oli puu­tar­hu­ri ja Almal­la oli oma kuk­ka­kaup­pa. Nyt ei enää tar­vit­se kel­lon kans­sa kil­pail­la, vaan saa ihan omak­si ilok­seen hoi­taa pien­tä kas­vi­huo­net­ta ja pihaa istu­tuk­si­neeen, mut­ta aikaa vie­te­tään välil­lä myös lues­ke­le­mal­la tai käsi­töi­den paris­sa.

Mari­ka Nis­si­nen: Aurin­koi­sen päi­vän viet­toa mini­puu­tar­has­sa

Minul­la on esil­lä lyh­tyyn teh­ty nuk­ke­ko­din kas­vi­huo­ne ja sen ympä­ril­lä pie­ni puu­tar­ha. Kai­ken­lais­ta pien­tä pihaan ja aurin­koi­sen päi­vän viet­toon liit­ty­vää.

Tui­ja Neno­nen ja Riik­ka Vii­ta­la: sulas­sa sovus­sa niin oma­te­koi­set kuin oste­tut­kin kalus­teet englan­ti­lai­sia pos­lii­nias­tioi­ta myö­ten

Muis­tan, miten lap­se­na 70-luvul­la ihas­te­lin ja kadeh­din­kin kave­reit­te­ni nuk­ke­ko­te­ja säh­kö­va­loi­neen ja rap­pusi­neen. Pii­an talos­sa oli pin­kit kyl­py­huo­ne­ka­lus­teet ja Marin talos­sa jopa aukais­ta­vat ovet ja ikku­na­luu­kut! Var­maan meil­lä­kin oli kes­kus­tel­tu koto­na nuk­ke­ko­din osta­mi­ses­ta, mut­ta sitä ei nyt voi­nut aja­tel­la­kaan, kos­ka sääs­tet­tiin oman talon raken­ta­mis­ta var­ten.

Sit­ten 9‑v. syn­ty­mä­päi­vä­nä­ni minua odot­ti yllä­tys. Äiti oli nimit­täin askar­te­lu­noh­jaa­ja­na kehi­tys­vam­mais­ten ker­hos­sa, jos­sa minä­kin pyö­rin usein iltai­sin muka­na. Ker­ho­lais­ten kans­sa he oli­vat raken­ta­neet minul­le nuk­ke­ko­din synt­tä­ri­lah­jak­si. Sii­nä ei ollut säh­kö­jä rap­pusis­ta puhu­mat­ta­kaan, lat­tia oli vino ja kaik­ki kalus­teet­kin piti sit­ten itse raken­nel­la, mut­ta sii­hen­hän meil­lä täs­sä ‘käsi­työ­läis­per­hees­sä’ oli jo totut­tu. Vähän olin alkuun ehkä pet­ty­nyt, mut­ta kyl­lä sil­lä monet lei­kit lei­kit­tiin. Minun jäl­kee­ni se on ollut vuo­rol­laan kai­kil­la pie­nem­mil­lä serk­ku­ty­töil­lä lai­nas­sa ja sit­tem­min omien tyt­tä­rien lei­keis­sä. Tähän tapah­tu­maan ajat­te­lin ensin kun­nos­taa nuk­ke­ko­ti­ni, oikais­ta vih­doin­kin tuon lat­tian ja raken­taa ne aina kai­paa­ma­ni rap­puset… mut­ta en raas­ki­nut­kaan! Lop­pu­jen lopuk­si se on täy­del­li­nen ihan noin!

Seu­raa­va suku­pol­vi ei sit­ten tyy­ty­nyt­kään aivan yhtä vaa­ti­mat­to­maan rat­kai­suun. Riik­ka-tyt­tä­re­ni oli aikan­sa talol­la­ni lei­kit­ty­ään tul­lut sii­hen tulok­seen, että lisää huo­nei­ta pitäi­si olla! Niin­pä hän pyy­si ukkia avuk­si:

- Uuuk­ki! Voi­sit sie raken­taa mul­le nuk­ke­ko­din?
- No, tie­tys­ti ukki nyt pik­kusel­le kul­lal­le raken­taa! Min­käs­lais­ta sie aat­te­lit?
- No, sem­mo­set 15 huo­net­ta…

Riik­ka laa­ti pii­rus­tuk­set ja yhdes­sä sit­ten he ukin auto­tal­lis­sa saha­si­vat, lii­ma­si­vat ja maa­la­si­vat! Hie­no tuli… ja iso. Täs­sä on ollut sulas­sa sovus­sa niin oma­te­koi­set kuin oste­tut­kin kalus­teet englan­ti­lai­sia pos­lii­nias­tioi­ta myö­ten. Ja kovas­ti täl­lä­kin on lei­kit­ty! Aitas­sa nämä ovat nyt muu­ta­mia­kin vuo­sia odo­tel­leet taas seu­raa­van suku­pol­ven leik­ki­jöi­tä.

Anna Par­ta­nen: Alun perin nuk­ke­ko­ti­ni on suun­ni­tel­tu van­hain­ko­dik­si

Minun nuk­ke­ko­ti­ni on vaa­lean­pu­nai­nen ja aika uusi. Alun­pe­rin se on suun­ni­tel­tu van­hain­ko­dik­si. Se on ollut vii­me aikoi­na kovas­sa käy­tös­sä, kos­ka pie­net pojan tyt­tä­ret vie­rai­le­vat usein kodis­sam­me. Pie­nim­mil­le leik­ki­mi­nen on tava­roi­den tut­ki­mis­ta ja nii­den kul­jet­te­lua huo­nees­ta toi­seen. Isom­mat osaa­vat jo leik­kiä eri­lai­sia roo­li­leik­kiä nukeil­la ja nuk­ke­ko­dis­sa asuu monen­lais­ta väkeä. Eläi­miä on pal­jon. Jou­lu­ton­tut ja ‑enke­lit ovat myös tou­huis­sa muka­na. Nuk­ke­ko­ti on tuo­nut minul­le pal­jon iloa ja hyvää miel­tä. Se on lelu, jota minul­le ei lap­se­na ollut ja jon­ka oli­sin halun­nut. Se on vähän surul­lis­ta ja hai­ke­aa. Olen hyvin kii­tol­li­nen pie­nis­tä lap­sen lap­sis­ta ja sii­tä, että he osaa­vat leik­kiä. Leik­ki val­mis­taa las­ta aikui­suu­teen ja se kehit­tää las­ta moni­puo­li­ses­ti.

Lämpimästi tervetuloa nukkekoti- ja lelunäyttelyyn!