Lämminhenkinen tapahtuma yhdisti ihmisiä

Kes­ki­viik­ko­na 18.3.2026 vie­tet­tiin Yhtei­söl­li­ses­ti yhdes­sä ‑tapah­tu­maa Syr­jä­ka­dun kah­vios­sa. Tapah­tu­ma oli osa rasis­min vas­tais­ta viik­koa. Kai­kil­le avoi­mes­sa tapah­tu­mas­sa vie­rai­li lähes sata osal­lis­tu­jaa.

Tapah­tu­mas­sa oli tar­jol­la monen­lai­sia herk­ku­ja eri mais­ta. Kuvas­sa vasem­mal­ta oikeal­le: Ahmad, May­ven, Vera, Lureec, Inna ja Kat­ja.

Päi­vi Kok­ko­nen ja Jen­na Mono­nen ker­toi­vat tapah­tu­man jär­jes­te­lyis­tä. Tapah­tu­ma on yhteys­työ­nä toteu­tet­tu, muka­na Outo­kum­mun kau­pun­ki, SPR, Kali­na Ukrai­na­ky­lä ry sekä Rive­ria. Jen­na työs­ken­te­lee kotou­tu­mi­soh­jaa­ja­na EU:n osa­ra­hoit­ta­mas­sa ELO-hank­kees­sa. Päi­vi toi­mii Outo­kum­mun Punai­sen Ris­tin hal­li­tuk­ses­sa sih­tee­ri­nä ja omien sano­jen­sa mukaan myös ”joka­pai­kan höy­lä­nä” eri­lai­sis­sa tapah­tu­mis­sa. He ker­to­vat koke­van­sa tapah­tu­man tee­man ”yhden­ver­tai­ses­ti yhdes­sä” todel­la tär­keäk­si, ja toi­vo­vat tapah­tu­man tuo­van ihmi­siä yhteen. Vas­taa­vaa tapah­tu­maa ei ole aikai­sem­min vie­lä ollut, ja hei­dän puheis­taan voi pää­tel­lä, että tapah­tu­man jär­jes­tä­mi­nen uudel­leen tule­vai­suu­des­sa voi­si olla avoin vaih­toeh­to.

Elä­ke­läi­set Rit­va Pen­na­nen, Hel­mi Pii­roi­nen ja Sir­pa Kin­nu­nen ker­toi­vat näh­neen­sä tapah­tu­mail­moi­tuk­sen leh­des­tä. He ker­toi­vat tämän pai­kan pit­käs­tä his­to­rias­ta, jos­sa on vuo­si­kym­men­ten var­rel­la jär­jes­tet­ty monen­lais­ta toi­min­taa. ”Tääl­lä on monet nau­rut nau­ret­tu ja itket­ty”, he muis­te­li­vat.

Ukrai­nas­ta Suo­meen muut­ta­nut Yuu­lia ker­too pitä­vän­sä Outo­kum­mun kau­pun­gis­ta ja Suo­men muka­vis­ta ihmi­sis­tä. Hän tuli tapah­tu­maan koh­ta 4‑vuotiaan poi­kan­sa Yeho­rin kans­sa. Yeho­ria kiin­nos­ti leik­ki­nurk­kauk­ses­ta löy­ty­neet lelut.

Ljud­mi­la tekee pöy­däl­lä esil­lä ollut­ta lip­pu­teh­tä­vää, jos­sa yhdis­te­tään lip­pu maan nimeen. Hän asuu Outo­kum­mus­sa nyt nel­jät­tä vuot­ta. ”Rakas­tan ompe­lua, ruo­an­lait­toa, kir­joa ja neu­loa. Lem­pi­ruo­ka­ni on ukrai­na­lai­nen bors­si”, johon hän ker­too puna­juu­rien lisäk­si tule­van myös mui­ta juu­rek­sia, kuten pork­ka­noi­ta.

Ukrai­nan Odes­sas­ta muut­ta­nut, pian nel­jä vuot­ta Suo­mes­sa asu­nut Vera Gru­ten­ko ker­too, että hänel­lä on Outo­kum­mus­sa pal­jon ystä­viä. Hän pitää pai­kal­li­ses­ta luon­nos­ta, kau­pun­gin rau­hal­li­suu­des­ta ja sydä­mel­li­sis­tä ihmi­sis­tä. Vera oli tapah­tu­mas­sa pitä­mäs­sä Motan­ka-nuk­ke­työ­pa­jaa. Motan­ka on ukrai­na­lai­nen kan­sal­lis­nuk­ke, joka tuo onnea. Vera kert­too, että usein äiti antaa nuken aikui­sel­le tyt­tä­rel­leen, joka voi puo­les­taan antaa sen myö­hem­min omal­le tyt­tä­rel­leen, ja näin nuk­ke kul­kee suku­pol­vel­ta toi­sel­le. Nuk­kea teh­des­sä ei käy­te­tä neu­lo­ja eikä mitään metal­li­sia työ­ka­lu­ja, eli sitä ei saa ommel­la. Se val­mis­te­taan kier­tä­mäl­lä lan­kaa tai kau­nii­ta nau­ho­ja kan­kaan ympä­ril­le.

Tapah­tu­man teki­jöi­tä yhtei­söl­li­syy­den äärel­lä. Yhteis­ku­vas­sa Lureec sekä kotou­tu­mi­soh­jaa­jat Jen­na ja Anas­ta­sia.

Haas­tat­te­lut, teks­tit ja kuvat on tuot­ta­nut Rive­rian graa­fi­sen suun­nit­te­lun opis­ke­li­ja Heli­mai­ja Rau­tiai­nen yhteis­työs­sä ELO-hank­keen kotou­tu­mi­soh­jaa­ja Jen­na Mono­sen kans­sa.