Joskus elämä vie yllättäville poluille – paikkoihin ja ihmisten pariin, joita ei olisi osannut etukäteen edes kuvitella. Tässä blogitekstissä Milla Nieminen kertoo omasta matkastaan Pohjois-Karjalaan ja Outokumpuun: siitä, miten uusi työ, uusi kaupunki ja uudet kohtaamiset muovasivat arkea ja jättivät pysyvän jäljen sydämeen.
Millan tarina on kertomus rohkeasta hypystä tuntemattomaan, lämpimästä karjalaisesta vastaanotosta ja monipuolisesta työstä pienen kaupungin sydämessä. Samalla se on kiitos ihmisille, yhteisölle ja kokemuksille, jotka tekivät Outokummusta enemmän kuin vain työpaikan.
Toivotamme Millalle lämpimästi hyvää jatkoa ja menestystä uusiin seikkailuihin – ja kiitämme ajasta, jonka hän oli osa Outokummun arkea. 💙
“Minun seikkailuni Pohjois-Karjalassa alkoi siitä, kun jätin hakemuksen Outokummun kaupungin toimistosihteerin tehtävään. Siinä vaiheessa en tiennyt Outokummusta juuri mitään enkä ollut koskaan edes käynyt Pohjois-Karjalassa. Olin hakenut muitakin työpaikkoja ja käynyt muutamissa haastatteluissa, kunnes puhelin soi ja minut kutsuttiin haastatteluun Outokumpuun.
Ajomatka tuntui pitkältä. Kilometrejä kertyi paljon ennen kuin saavutin Pohjois-Karjalan rajan ja lopulta Outokummun. Haastattelu sujui hyvin, ja yhteinen sävel löytyi nopeasti. Haastattelun päätteeksi kaupunginjohtaja vinkkasi minulle paikallisesta vaatekaupasta, jossa kuulemma käy asiakkaita ympäri Suomea. Kävin liikkeessä haastattelun jälkeen ja soitin kotiin, että löysin ihanan neuleen, jonka aion ostaa, jos saan tämän työpaikan. Kumppani totesi, että neule kannattaa hakea saman tien mukaan. Niinpä palasin vielä liikkeeseen ja ostin sen.
Viikkoa myöhemmin sain sähköpostin: minut oli valittu tehtävään.
Tunnelmat olivat samaan aikaan innostuneet ja jännittyneet. Olin iloinen uudesta työstä, mutta samalla ajatus muutosta täysin vieraalle paikkakunnalle tuntui suurelta. Uusi työ Pohjois-Karjalassa vaati paljon järjestelyjä. Ensimmäisen kuukauden majoituin Outokummussa Kyykerin Kartanossa, ja se osoittautui täydelliseksi ratkaisuksi. En tuntenut paikkakunnalta ketään, joten oli mukavaa, että sain kartanon työntekijästä juttuseuraa aamupalalle ja iltaisin työpäivän jälkeen.
Huomasin heti, kuinka ystävällisiä, avuliaita ja puheliaita karjalaiset ovat. Juttua riitti niin paljon, että välillä aamupala venyi tunnin mittaiseksi höpöttelyksi. Nuo kohtaamiset olivat minulle todella tärkeitä uudessa elämäntilanteessa, kun en tuntenut seudulta ketään. Myös kaupungin työntekijät ottivat minut nopeasti osaksi porukkaa. Työyhteisöstä löytyi ihania ihmisiä, ja sain sieltä myös uuden ystävän, Jennan. Vietimme aikaa töiden jälkeen salilla ja lenkkipoluilla, ja ystävyys jatkuu edelleen, vaikka oma matkani Outokummussa päättyykin.
Outokummun kaupunki työpaikkana oli joustava, monipuolinen ja kannustava. Kerroin avoimesti olevani kiinnostunut messutyöstä, henkilöstöhallinnon tehtävistä ja erilaisista koulutuksista. Oli ilo huomata, että täällä ovet olivat avoinna uusille mahdollisuuksille. Sain kokeilla monenlaisia työtehtäviä ja kartuttaa osaamistani laajasti. Työskentelin muun muassa matkamessuilla ja häämessuilla, ja ne reissut olivat todella arvokkaita kokemuksia. Samalla sain jälleen kohdata uusia karjalaisia ihmisiä ja nähdä, miten lämminhenkistä yhdessä tekeminen voi parhaimmillaan olla.
Kaupungin työilmapiiri oli loistava, ja se auttoi integroitumaan täysin uuteen paikkaan. Kohdalleni on sattunut poikkeuksetta ihania esihenkilöitä ja työkavereita, ja kaupungilla tämä jatkui. Esihenkilöni ja kaupunginjohtaja olivat ihmisinä ystävällisiä ja mukavia, ja jään kaipaamaan heitä. Työtehtäväni olivat todella monipuolisia: tein kaupunginvaltuuston ja ‑hallituksen esityslistoja ja pöytäkirjoja, osallistuin tilinpäätöksen kokoamiseen, tarkastin laskuja ja tein haastatteluja nettisivuille ja paljon muuta.
Outokumpu on pieni kaupunki, mutta sieltä löytyy silti yllättävän paljon. Kävin muun muassa syntymäpäivillä, jotka oli järjestetty kaivoksen uumenissa – siis osittain maan alla! Ainutlaatuisessa paikassa, jollaisessa en ollut ennen käynyt. Kaivoksen historia on mielenkiintoinen, ja haluan tuoda perheenikin joskus vierailemaan sinne. Outokummussa on myös elokuvateatteri, jossa kävin katsomassa stand upia, sekä uimahalli ja kuntosali, joissa tuli käytyä usein. Tarjontaa on aidosti enemmän kuin osasin etukäteen ajatella.
Vaikka työ Outokummussa antoi paljon, pitkä välimatka kotiin oli ajoittain raskas. Kilometrejä kertyi lopulta tuhansia. Jossain vaiheessa sain kuulla, että eräs keskisuomalainen yrittäjä oli kysellyt, olisinko vielä vailla töitä. Otin häneen yhteyttä, kerroin tilanteestani ja sovimme tapaamisen. Sen myötä tein päätöksen siirtyä takaisin lähemmäs perhettäni.
Uusi työ Keski-Suomessa toi helpotusta, mutta samalla tiesin, että Pohjois-Karjalaan jää paljon sellaista, jota tulen ikävöimään. Eniten jään kaipaamaan ihmisiä. Karjalaiset ihmiset ovat mukavia, ystävällisiä ja avuliaita. Juuri lämpö ja välittömyys tekivät Outokummusta minulle enemmän kuin työpaikan – siitä tuli tärkeä vaihe elämässäni.
Kun katson taaksepäin tähän aikaan, mieleen jää ennen kaikkea tunne siitä, että minut otettiin aidosti vastaan. Outokummussa sain tehdä monipuolista työtä, kohdata upeita ihmisiä ja kasvaa sekä työntekijänä että ihmisenä. Siitä olen todella kiitollinen.”
Milla Nieminen
