Keskiviikkona 18.3.2026 vietettiin Yhteisöllisesti yhdessä ‑tapahtumaa Syrjäkadun kahviossa. Tapahtuma oli osa rasismin vastaista viikkoa. Kaikille avoimessa tapahtumassa vieraili lähes sata osallistujaa.

Tapahtumassa oli tarjolla monenlaisia herkkuja eri maista. Kuvassa vasemmalta oikealle: Ahmad, Mayven, Vera, Lureec, Inna ja Katja.

Päivi Kokkonen ja Jenna Mononen kertoivat tapahtuman järjestelyistä. Tapahtuma on yhteystyönä toteutettu, mukana Outokummun kaupunki, SPR, Kalina Ukrainakylä ry sekä Riveria. Jenna työskentelee kotoutumisohjaajana EU:n osarahoittamassa ELO-hankkeessa. Päivi toimii Outokummun Punaisen Ristin hallituksessa sihteerinä ja omien sanojensa mukaan myös ”jokapaikan höylänä” erilaisissa tapahtumissa. He kertovat kokevansa tapahtuman teeman ”yhdenvertaisesti yhdessä” todella tärkeäksi, ja toivovat tapahtuman tuovan ihmisiä yhteen. Vastaavaa tapahtumaa ei ole aikaisemmin vielä ollut, ja heidän puheistaan voi päätellä, että tapahtuman järjestäminen uudelleen tulevaisuudessa voisi olla avoin vaihtoehto.

Eläkeläiset Ritva Pennanen, Helmi Piiroinen ja Sirpa Kinnunen kertoivat nähneensä tapahtumailmoituksen lehdestä. He kertoivat tämän paikan pitkästä historiasta, jossa on vuosikymmenten varrella järjestetty monenlaista toimintaa. ”Täällä on monet naurut naurettu ja itketty”, he muistelivat.





Ukrainasta Suomeen muuttanut Yuulia kertoo pitävänsä Outokummun kaupungista ja Suomen mukavista ihmisistä. Hän tuli tapahtumaan kohta 4‑vuotiaan poikansa Yehorin kanssa. Yehoria kiinnosti leikkinurkkauksesta löytyneet lelut.

Ljudmila tekee pöydällä esillä ollutta lipputehtävää, jossa yhdistetään lippu maan nimeen. Hän asuu Outokummussa nyt neljättä vuotta. ”Rakastan ompelua, ruoanlaittoa, kirjoa ja neuloa. Lempiruokani on ukrainalainen borssi”, johon hän kertoo punajuurien lisäksi tulevan myös muita juureksia, kuten porkkanoita.



Ukrainan Odessasta muuttanut, pian neljä vuotta Suomessa asunut Vera Grutenko kertoo, että hänellä on Outokummussa paljon ystäviä. Hän pitää paikallisesta luonnosta, kaupungin rauhallisuudesta ja sydämellisistä ihmisistä. Vera oli tapahtumassa pitämässä Motanka-nukketyöpajaa. Motanka on ukrainalainen kansallisnukke, joka tuo onnea. Vera kerttoo, että usein äiti antaa nuken aikuiselle tyttärelleen, joka voi puolestaan antaa sen myöhemmin omalle tyttärelleen, ja näin nukke kulkee sukupolvelta toiselle. Nukkea tehdessä ei käytetä neuloja eikä mitään metallisia työkaluja, eli sitä ei saa ommella. Se valmistetaan kiertämällä lankaa tai kauniita nauhoja kankaan ympärille.

Tapahtuman tekijöitä yhteisöllisyyden äärellä. Yhteiskuvassa Lureec sekä kotoutumisohjaajat Jenna ja Anastasia.
Haastattelut, tekstit ja kuvat on tuottanut Riverian graafisen suunnittelun opiskelija Helimaija Rautiainen yhteistyössä ELO-hankkeen kotoutumisohjaaja Jenna Monosen kanssa.





