Reumayhdistyksen kerhossa tupa täyttyy eläkeläisistä ja iloisesta puheensorinasta

Aktii­vis­ta senio­ri­toi­min­taa Outo­kum­mus­sa – jut­tusar­ja alkaa!
Jut­tusar­jas­sa kur­kis­tam­me mil­lais­ta ilois­ta, yhtei­söl­lis­tä ja aktii­vis­ta toi­min­taa kau­pun­gis­sam­me on tar­jol­la eri ikäi­sil­le senio­reil­le. Luvas­sa on tari­noi­ta ja esi­merk­ke­jä sii­tä, miten Outo­kum­mus­sa pide­tään yhdes­sä huol­ta hyvin­voin­nis­ta, liik­kees­tä ja hyväs­tä mie­les­tä. Jut­tusar­jan on tuot­ta­nut Rive­rian graa­fi­sen suun­nit­te­lun opis­ke­li­ja Heli­mai­ja Rau­tiai­nen vies­tin­nän har­joit­te­lun aika­na.

Outokummun reumayhdistyksen kerho kokoontuu Servolla joka toinen maanantai parillisina viikkoina

Ennen ker­hon alkua osa osal­lis­tu­jis­ta saa­puu pai­kal­le jo rei­lus­ti etu­kä­teen. Ker­ho on monel­le tär­keä kokoon­tu­mis­paik­ka. Pian tila on täyt­ty­nyt iloi­ses­ta puheen­so­ri­nas­ta ja osal­lis­tu­jia on run­saas­ti. Tark­ka luku­mää­rä ei ole tie­dos­sa, mut­ta luul­ta­vas­ti lähel­lä sataa. Tilaan kan­ne­taan lisää tuo­le­ja, ja kai­kil­le löy­tyy istu­ma­paik­ka.

Ker­hoe­män­tä Kirs­ti Keso­nen avaa tilai­suu­den soit­ta­mal­la kel­loa ja toi­vot­ta­mal­la osal­lis­tu­jat ter­ve­tul­leik­si. Ker­hon alkuun kuu­lu­vat muun muas­sa ker­hoe­män­tien ja puheen­joh­ta­jan ajan­koh­tai­set tie­do­tuk­set. Alku­lau­lu­na kokouk­ses­sa lau­le­taan yhteis­lau­lu Tuu­li hil­jaa hen­käi­lee, jota kita­ra säes­tää kau­niis­ti. Lau­lun jäl­keen seu­raa kah­vit­te­lu­het­ki ja muka­vaa rupat­te­lua. Noin puo­lil­ta päi­vin on asian­tun­ti­jan luen­non vuo­ro. Näi­den lisäk­si jär­jes­te­tään myös arvon­taa sekä usein pien­tä jump­paa.

Outo­kum­mun Reu­mayh­dis­tyk­sen puheen­joh­ta­ja Hilk­ka Mali­nen ker­too, että ker­hon toi­min­nan tavoit­tee­na on tar­jo­ta jäse­nil­le sekä hyö­tyä että iloa. Asian­tun­ti­ja­vie­rai­lu­jen kaut­ta jae­taan tie­toa muun muas­sa ter­veys- ja tur­val­li­suus­asiois­ta, mut­ta yhdes­sä kokoon­tu­mi­nen on tär­keäm­pää.
– Tämä on ennen kaik­kea sosi­aa­lis­ta toi­min­taa. Ihmi­set läh­te­vät kotoa, tapaa­vat toi­si­aan ja tutus­tu­vat uusiin ihmi­siin. Sehän täs­sä on se tär­kein jut­tu, Hilk­ka ker­too.

Keit­tiös­sä kah­vi­het­keä val­mis­te­le­vat Arja Jau­hiai­nen ja Sirk­ka Uski. He keit­tä­vät ker­ral­la kes­ki­mää­rin 80 kup­pia kah­via, jos­kus jopa sata! Kah­vi­lei­vät he lei­po­vat itse tai hank­ki­vat val­mii­na. Ker­ho on myös heil­le tär­keä osa arkea eri­tyi­ses­ti työ­elä­män jäl­keen. Se tar­jo­aa mah­dol­li­suu­den tava­ta ystä­viä ja kuu­lua yhtei­söön.
– Sel­lai­nen hen­ki­rei­kä, kun muu­ten oli yksin koto­na. Oli jotain tär­ke­ää teke­mis­tä, ja se veti mukaan­sa, ker­too Sirk­ka, ja Arja nyö­kyt­te­lee vie­res­sä.

Ker­hon emän­nät Kirs­ti Keso­nen ja Eine Salo­mä­ki huo­leh­ti­vat käy­tän­nön jär­jes­te­lyis­tä. Kirs­ti toi­mii lisäk­si vara­pu­heen­joh­ta­ja­na ja tukee puheen­joh­ta­jaa muun muas­sa ohjel­man suun­nit­te­lus­sa ja pää­tös­ten teos­sa. Hänen mukaan­sa paras­ta ker­hos­sa on yhtei­söl­li­syys.
– Tääl­lä ihmi­set viih­ty­vät ja tule­vat mie­lel­lään uudel­leen, Kir­si ker­too.

Eine toi­mii myös mat­ka­vas­taa­va­na: yhdis­tys jär­jes­tää ret­kiä teat­te­rei­hin, kon­sert­tei­hin ja eri paik­ka­kun­nil­le. Elo­kuul­le on suun­nit­teil­la muu­ta­man päi­vän mat­ka Ouluun.
– Ei tar­vit­se olla reu­ma­diag­noo­sia, että ker­hoon voi tul­la. Me kai­paam­me mukaan uut­ta poruk­kaa. Ei kun ter­ve­tul­loo vaan! Eine toi­vot­taa.
– Aina­ki on kii­tet­ty, että paras ker­ho! huik­kaa väliin eräs ker­hon uusi jäsen.