Askel kerrallaan yhdessä

Aktii­vis­ta senio­ri­toi­min­taa Outo­kum­mus­sa – jut­tusar­ja
Jut­tusar­jas­sa kur­kis­tam­me mil­lais­ta ilois­ta, yhtei­söl­lis­tä ja aktii­vis­ta toi­min­taa kau­pun­gis­sam­me on tar­jol­la eri ikäi­sil­le senio­reil­le. Luvas­sa on tari­noi­ta ja esi­merk­ke­jä sii­tä, miten Outo­kum­mus­sa pide­tään yhdes­sä huol­ta hyvin­voin­nis­ta, liik­kees­tä ja hyväs­tä mie­les­tä. Jut­tusar­jan on tuot­ta­nut Rive­rian graa­fi­sen suun­nit­te­lun opis­ke­li­ja Heli­mai­ja Rau­tiai­nen vies­tin­nän har­joit­te­lun aika­na.

Ver­tai­soh­ja­tus­sa ulko/sisäratakävelyssä saa tukea liik­ku­mi­seen, ystä­väl­lis­tä seu­raa ja rai­kas­ta ulkoil­maa.

Mil­lais­ta toi­min­ta on?

Ulko- ja sisä­ra­ta­kä­ve­ly on mak­su­ton­ta, mata­lan kyn­nyk­sen ver­tai­soh­jat­tua toi­min­taa, jos­sa saa tukea, kan­nus­tus­ta ja muka­vaa seu­raa. Jokai­nen saa kävel­lä voi­mien­sa mukaan, omas­sa tah­dis­sa. Ryh­mä kokoon­tuu tors­tai­sin Mato­vaa­ran ken­täl­lä urhei­lu­ta­lon lähel­lä. Tar­vit­taes­sa käve­ly onnis­tuu myös urhei­lu­ta­lon sisä­ti­lois­sa, mut­ta osal­lis­tu­jien mukaan säät ovat enim­mäk­seen suo­si­neet ulkoi­lua.

Mis­tä toi­min­nan idea sai alkun­sa?

Ver­tai­soh­jaa­ja Tuo­mo Kor­ho­nen ker­too, että idea sai alkun­sa erään senio­rin koke­muk­sis­ta; hänel­lä oli ollut tapa­na käy­dä käve­lyl­lä lähi­kau­pan käy­tä­vil­lä, välil­lä istuen ja levä­ten. Kau­pan tasai­set lat­tiat ja käy­tä­vät tar­jo­si­vat hänel­le sopi­van ympä­ris­tön liik­ku­mi­seen. Täs­tä herä­si aja­tus, voi­si­ko olla jokin muu rau­hal­li­sel­le käve­lyl­le sopi­va paik­ka? Sel­lai­nen löy­tyi Mato­vaa­ral­ta.

Kenel­le tämä sopii?

– Tämä sopii kai­kil­le, jot­ka pää­se­vät jol­lain taval­la eteen­päin ja pai­kan pääl­le. Vaik­ka pyö­rä­tuo­lil­la, kyl­lä­hän myö työn­ne­tään, ker­too Pau­la Kur­ki.
– Eikä tar­vii ujos­tel­la eikä jän­nit­tee mei­tä, nau­raa Eeva Laak­ko­nen. Jokai­nen omaa tah­tia.

Syl­vi Mus­to­nen ker­too näkön­sä hei­ken­ty­neen iän myö­tä, eikä sik­si voi kul­kea esi­mer­kik­si met­säs­sä, jos­sa maas­to on epä­ta­sai­nen eikä estei­tä näe.
– Täs­sä­kin kun kävel­lään, niin jos­kus on käpy­jä len­tä­ny ja Tuo­mo pot­kii nii­tä minun ees­tä pois, että minä en aja piäl­le, ker­too Syl­vi rol­laat­to­rin kans­sa kävel­les­sä.

Ken­täl­le mah­tui­si lisää osal­lis­tu­jia

Osal­lis­tu­jat ker­to­vat, että lii­kun­ta vir­kis­tää miel­tä. On muka­vaa tava­ta ihmi­siä ja samal­la kun­toil­la. Luon­to on lähel­lä, voi naut­tia raik­kaas­ta ilmas­ta ja kuu­lee lin­nun­lau­lua. Ryh­mä kokoon­tuu lähes ympä­ri vuo­den.

– Hei­nä­kuu ja jou­lun pyhät pie­tään lomaa, ker­too Syl­vi.
Toi­min­ta on ilmais­ta, eikä tar­vit­se ilmoit­tau­tua. Riit­tää, että tulee pai­kan pääl­le.

– Kyl­lä­hän tän­ne ken­täl­le mah­tuu hyvin ja lisää poruk­kaa kai­va­taan, he ker­to­vat ja toi­vot­ta­vat tuli­jat iloi­ses­ti ter­ve­tul­leik­si.

Senio­ri­lii­kun­ta­ka­len­te­rin link­ki:
outokummunkaupunki.fi /ryhmaliikunta