Mopoilu tarvitsee nyt ryhtiä – vastuuta nuorille ja aikuisille

Mopoi­lu on tär­keä osa nuo­ruu­den liik­ku­mi­sen vapaut­ta. Se tar­jo­aa itse­näi­syyt­tä ja mah­dol­li­suu­den liik­kua oma­toi­mi­ses­ti pai­kas­ta toi­seen. Sik­si onkin huo­les­tut­ta­vaa, että Outo­kum­mus­sa mopoi­luun liit­tyy yhä useam­min ilmiöi­tä, jot­ka hei­ken­tä­vät sekä lii­ken­ne­tur­val­li­suut­ta että asui­nym­pä­ris­tön viih­ty­vyyt­tä.

Käy­tän­nös­sä ongel­mat näky­vät kaa­hai­lu­na, tur­ha­na revit­te­ly­nä ja lii­ken­ne­sään­tö­jen välin­pi­tä­mät­tö­mä­nä nou­dat­ta­mat­ta jät­tä­mi­se­nä. Täl­lai­nen toi­min­ta ei ole pelk­kä “nuo­ruu­den kokei­lu” – se on todel­li­nen ris­ki. Onnet­to­muu­den sat­tues­sa seu­rauk­set voi­vat olla vaka­via ja kos­kea monia: kul­jet­ta­jaa itse­ään, mat­kus­ta­jia ja täy­sin sivul­li­sia tien­käyt­tä­jiä.

Yksi sel­keäs­ti lisään­ty­nyt hait­ta on myös lii­ken­ne­me­lu. Muun­nel­lut pako­put­ket ja tar­koi­tuk­sel­li­nen äänen koros­ta­mi­nen eivät ole pie­ni häi­riö, vaan ne vai­kut­ta­vat suo­raan ihmis­ten arkeen – eri­tyi­ses­ti iltai­sin ja öisin. Melu häi­rit­see unta, lisää stres­siä ja hei­ken­tää asu­mis­viih­ty­vyyt­tä. Kau­pun­gis­sa jokai­sel­la on oikeus rau­hal­li­seen eli­nym­pä­ris­töön.

On tär­ke­ää myös tie­dos­taa, että seu­rauk­set eivät rajoi­tu pelk­kään huo­mau­tuk­seen. Lii­ken­ne­sään­tö­rik­ko­muk­sis­ta seu­raa sak­ko­ja, lait­to­mas­ti muun­nel­lus­ta mopos­ta voi tul­la ajo­kiel­to, ja ajo­kort­ti voi­daan ottaa pois. Vaka­vam­mat rik­keet voi­vat vai­kut­taa jopa tule­vai­suu­den ajo­kor­tin saa­mi­seen. Kyse ei siis ole yhden­te­ke­vis­tä asiois­ta, vaan valin­nois­ta, joil­la voi olla pit­käl­le kan­ta­via vai­ku­tuk­sia nuo­ren elä­mään.

Kes­kus­te­lua tar­vi­taan kui­ten­kin myös koto­na. Huol­ta­jien roo­lia ei voi ohit­taa. Van­hem­pien vas­tuul­la on var­mis­taa, että nuo­ren käy­tös­sä ole­va mopo on lain­mu­kai­nen ja tur­val­li­nen. Vie­lä tär­keäm­pää on puhua nuo­ren kans­sa lii­ken­tees­sä toi­mi­mi­ses­ta: mitä tar­koit­taa vas­tuul­li­suus, tois­ten huo­mioi­mi­nen ja omien rajo­jen tun­nis­ta­mi­nen. Pelk­kä ajo­neu­vo ei lii­ku vää­rin – sitä ohjaa ihmi­nen.

Mopoi­lu sinän­sä ei ole ongel­ma. Ongel­ma syn­tyy sil­loin, kun yhtei­siä peli­sään­tö­jä ei kun­nioi­te­ta. Sik­si tar­vi­taan yhteis­tä vies­tiä: nuo­ril­ta vas­tuu­ta, aikui­sil­ta ohjaus­ta ja koko yhtei­söl­tä sel­ke­ää rajaa sii­tä, mikä on hyväk­syt­tä­vää.

Outo­kum­mus­sa on mah­dol­lis­ta mopoil­la tur­val­li­ses­ti ja fik­sus­ti. Nyt on oikea aika var­mis­taa, että näin myös tapah­tuu.

Kuva: Vil­le-Veik­ko Hei­no­nen / Lii­ken­ne­tur­va