Esiintymä-tapahtuman banneri

Esiintymä

Esiin­ty­mä on uusi esit­tä­vän tai­teen fes­ti­vaa­li Outo­kum­mun Van­hal­la Kai­vok­sel­la, Kii­su-teat­te­ril­la. Se jär­jes­te­tään ensim­mäis­tä ker­taa 25.–26.4.2025.

Esiin­ty­män aja­tuk­se­na on tuo­da esi­tys­tai­teen teki­jät ja koki­jat yhteen Van­han Kai­vok­sen ainut­laa­tui­siin puit­tei­siin. Kai­vok­sen uume­nis­sa lou­hi­taan esiin kul­ta­suo­nia, kai­ra­taan koe­po­rauk­sia ja lopul­ta pois­tu­taan rikas­tu­nei­na kuin mal­mi kon­sa­naan.

Joel Kenakkala & Theremin, kuva Marko Kaasinen

Kiitos Esiintymään osallistuneille!

Suu­ri kii­tos kai­kil­le teil­le, jot­ka osal­lis­tuit­te his­to­rian ensim­mäi­sil­le perin­tei­sil­le Esiin­ty­mä ‑fes­ti­vaa­leil­le joko ylei­sön tai artis­tin omi­nai­suu­des­sa! Tun­nel­ma oli vii­leäs­tä sääs­tä huo­li­mat­ta läm­min ja kotoi­sa, ja toi­nen tois­taan mai­niom­mat esi­tyk­set herät­ti­vät jäl­leen ker­ran Van­han Kai­vok­sen eloon.

Kuvas­sa Koe­kai­raus-sar­jas­sa ylei­sön The­re­mi­nin­sä kans­sa hur­man­nut Joel Kenak­ka­la. Kuvan on otta­nut Mar­ko Kaa­si­nen. Hänen tapah­tu­mas­ta otta­mi­aan kuvia löy­tyy lisää täs­tä lin­kis­tä.

Ohjelma

Pe 25.4.2025

19.00 ONCE WE WERE ISLANDS: Echo Bal­lads II, Teat­te­ri Kii­su

ONCE WE WERE ISLANDS is a Queer art col­lec­ti­ve cur­rent­ly based in Outo­kum­pu. We are Chris Gylee and Aslan and we have been living our lives toget­her and making artwork toget­her for more than a deca­de. Our prac­tice is mul­ti­discipli­na­ry with a strong emp­ha­sis on wri­ting and live per­for­mance and invol­ves ele­ments of publica­tion, ins­tal­la­tion, and cura­tion.“

Teos on pää­osin englan­nin­kie­li­nen.

19.30 Urak­ka­nup­pi, Kii­su­hal­li

Urak­ka­nup­pi ‑pro­jek­tis­sa esi­tys­tai­tei­li­ja Las­se Forsgrén (lii­ke-ääni-impro­vi­saa­tio) ja kita­ra­tai­tei­li­ja Mik­ko Sii­ro­la (musiik­ki) teke­vät tut­ki­mus­mat­ko­ja koh­ti ennen­kuu­lu­ma­ton­ta musiik­kia ja ennen­nä­ke­mä­tön­tä lii­ket­tä. Jokai­nen esi­tys­ker­ta raken­tuu eri­lai­sek­si esiin­ty­jien het­kes­sä tapah­tu­van kes­ki­näi­sen seu­raa­mi­sen ja rea­goin­nin poh­jal­ta. Myös esi­ty­sym­pä­ris­tö vai­kut­taa kul­loi­sen­kin esi­tyk­sen sisäl­töön.

Urak­ka­nup­pi sai ensie­si­tyk­sen­sä Vesan­nol­la vuon­na 2023 osa­na val­ta­kun­nal­li­sen Ala­kult­tuu­ri­päi­vän ohjel­mis­toa. Sit­tem­min esi­tys on vie­rail­lut Kuo­pios­sa Luo­vien alo­jen kes­kus Myl­lyn Tai­tei­den yö ‑tapah­tu­mas­sa ja Ylä-Savon pie­nois­kier­tu­eel­la: Son­ka­jär­ven kir­jas­tos­sa ja Iisal­mes­sa Mähö­sen musiik­ki­kau­pan his­to­rial­li­ses­sa mil­jöös­sä.

20.00–22.00 Kii­su­hal­li goes wild | vapaat tans­si- ja soit­to­ja­mit Kii­su­hal­lis­sa

Urak­ka­nu­pin jäl­keen Kii­su­hal­lin iki­vih­reä nur­mi­kent­tä muut­tuu vapaan tans­sin ja soit­toim­pro­vi­saa­tion tilak­si.

Per­jan­tain ohjel­maan vapaa pää­sy

LA 26.4.2025

12.00 Alek­si Jaak­ko­la: KIVEN ALTA LOVESTA (kum­mun tut­ki­muk­sia), Teat­te­ri Kii­su

Alek­si Jaak­ko­la työs­ken­te­li hil­jat­tain Van­han Kai­vok­sen Resi­dens­sis­sä, jos­sa hän työs­ken­te­li Van­han Kai­vok­sen alu­eel­la kokeel­li­sen videoes­seen paris­sa tut­ki­mal­la moni­mut­kais­ta kai­vos­komplek­sia, vael­te­le­mal­la van­ho­jen raken­nus­ten ja luo­lien läpi, sukel­taen syväl­le kal­lio­pe­rän ole­muk­seen ja poh­tien men­nei­syyt­tä kat­sel­les­saan sei­niä tul­kit­se­mal­la nii­den tari­noi­ta. Kun valo suo­dat­tuu läpi, se hei­jas­taa ja pal­jas­taa sisäl­lä pii­le­vät tari­nat. Tämä koke­mus herät­tää hei­jas­te­le­vaa visu­aa­lis­ta runout­ta ja tilan ja ava­ruu­den runout­ta. 

Videoes­say has English sub­tit­les

12.30 Vee­ra Snell­man: PUMPUMPUM, Teat­te­ri Kii­su

Teos sai alkun­sa

vuon­na 2019 osa­na Vee­ra Snell­ma­nin mais­te­rio­pin­to­ja Teat­te­ri­kor­kea­kou­lus­sa, jon­ka jäl­keen hän on kier­tä­nyt teok­sen kans­sa usei­ta kym­me­niä ylä­kou­lu­ja Uudel­la­maal­la, Poh­jois-Savos­sa ja Poh­jois-Kar­ja­las­sa. Esi­tys ei ole alun­pe­rin suun­nat­tu ylä­kou­lu­lai­sil­le, mut­ta teok­sen tee­mat ovat tun­tu­neet eri­tyi­sen sopi­vil­ta nuo­rel­le ylei­söl­le.

Per­for­mans­si­mai­nen PUMPUMPUM käsit­te­lee tyt­töyt­tä, suku­puo­li­roo­le­ja ja väki­val­ta­leik­ke­jä.

13.00 Koe­kai­raus | Oudon­kum­mun Sir­kus, Teat­te­ri Kii­su

Oudon­kum­mun perin­tei­käs Sir­kus tuo Esiin­ty­mään parin demon muo­dos­sa niin ilma-akro­ba­ti­aa kuin tan­ko­tans­sia­kin.

13.10 Koe­kai­raus | Street Dance by Vlad Dan­tes, Teat­te­ri Kii­su

Vlad Dan­tes is an Ukrai­nian street dance & hip hop dance wizard cur­rent­ly based in Outo­kum­pu. He will sha­re us a short sample of his skills and welco­mes eve­ry­one to his dance clas­ses.

13.20 Koe­kai­raus | Joel Kenak­ka­la & The­re­min, Teat­te­ri Kii­su

The­re­min on var­hai­sim­pia elekt­ro­ni­sia soit­ti­mia. Soit­ti­men ääni yhdis­te­tään perin­tei­ses­ti 1950-luvun ame­rik­ka­lai­siin sci­fi- ja kau­hue­lo­ku­viin. Soi­tin­ta soi­te­taan kos­ke­mat­ta itse lait­tee­seen, eli lii­kut­ta­mal­la käsiä ilmas­sa. Soit­to perus­tuu elekt­ro­mag­neet­ti­sen ken­tän ‘häi­rit­se­mi­seen’, jon­ka lai­te tul­kit­see ääne­nä. Lai­te rea­goi hyvin her­käs­ti ympä­ris­töön: soit­ta­jan kaik­ki liik­keet (ml. hen­gi­tys), säh­kö­vir­ta, maa­doi­tus, valot, muut soit­to­ym­pä­ris­tön (eri­tyi­ses­ti liik­ku­vat) muut­tu­jat vai­kut­ta­vat kaik­ki lait­teen viree­seen.
Koe­kai­rauk­ses­sa aikai­sem­min some­vi­deoil­la The­re­mi­niä soit­ta­nut Joel tes­taa instru­men­tin toi­mi­vuut­ta live-esiin­ty­mi­ses­sä.

13.45 Siir­ty­mi­nen Jau­hi­moon mäen pääl­le

14.00 Sofia Keto-Tokoi: “The­se are the days it never rains but it pours”, Jau­hi­mo

Teos näyt­tää het­ken rau­nioi­tu­vas­sa maa­il­mas­sa. Alun tans­sin ja äänen ins­tal­laa­tios­sa on hah­mo, jon­ka liik­kees­tä on tun­nis­tet­ta­vis­sa väläh­dyk­siä vir­tuoot­ti­sen ja viih­teel­li­syy­den maa­il­mas­ta, jalan­nos­to­ja ja spa­gaat­te­ja, jot­ka kui­ten­kin rapis­tu­vat ja hor­ju­vat takai­sin outou­tet­tuun mai­se­maan. Ääni­mai­se­mas­ta on kuul­ta­vis­sa lin­tu­jen lau­lua, mut­ta myös tuu­len pyör­tei­tä, jot­ka sekoit­tu­vat syn­te­ti­saat­to­rin humi­naan.

Seu­raa­vas­sa koh­tauk­ses­sa alkaa soi­da karao­ke­ver­sio David Bowien ja Quee­nin Under Pres­su­re (1981) ‑kap­pa­lees­ta, jon­ka tul­kin­ta pal­jas­taa ker­ron­nal­li­suut­ta ja näyt­tä­möl­lis­tä draa­maa. Kap­pa­le muis­tut­taa todel­li­ses­ta maa­il­mas­ta. Kol­man­nes­sa het­kes­sä palaa tun­nel­ma takai­sin rau­nioi­tu­nee­seen tilaan, tek­no­lo­gian ja lau­lun sano­jen ihmet­te­lyyn ja tul­kin­taan liik­keel­li­ses­ti ja ään­nel­len.

Vii­mei­nen het­ki toteu­tuu ylei­sön kans­sa lau­lun vii­mei­siin sanoi­hin noja­ten ”this is our last dance”. Jää ylei­sön mie­tit­tä­väk­si, onko tämä sel­lai­nen, vai oli­si­ko rapis­tu­vas­sa nyky- ja tule­vai­suu­den het­kes­sä vie­lä tans­sia, tai mei­tä.

14.30 Siir­ty­mi­nen Rin­ne­ri­kas­ta­moon

14.40 Sii­ri Kor­te­lai­nen: Now­he­re / Now here, Rin­ne­ri­kas­ta­mo

Now­he­re / Now here ‑teos pake­nee käsil­lä ole­vaa ja ank­ku­roi­tuu samaan aikaan tähän het­keen. Teos kysyy voi­ko kuri­na­lai­suus, tois­to tai kipu tuot­taa nau­tin­toa, vai löy­ty­vät­kö suu­rim­mat nau­tin­not lyhyis­tä het­kis­tä, yllä­tyk­sis­tä, eska­pis­mis­ta tai jän­ni­tyk­sen pur­kau­tu­mi­ses­ta?

15.10 Eväs­tau­ko, omia eväi­tä tai kol­lek­tii­vis­ta sop­paa

16.00 Koe­kai­raus | resi­dens­si­tai­tei­li­jat Amy Meri­go ja ​Mar­ti­na Šerešová, Kii­su­hal­li

Amy and Mar­ti­na will pre­sent excerpts from audio and video mate­rials recor­ded during their stay at the Old Mine resi­dency. The pre­sen­ted foo­ta­ge is part of their lar­ger ongoing artis­tic research pro­ject tit­led Hypo­gea: beneath the light of days, dif­fe­rent rhythms flow, which inves­ti­ga­tes sub­ter­ra­nean spaces in con­nec­tion to eco­lo­gy and human industrial acti­vi­ty.

Esi­tys on pää­osin englan­ni­kie­li­nen.

16.30 San­na Hir­vo­nen: Har­joi­tus maa­lai­ses­ta ruu­miil­li­suu­des­ta, Kii­su­hal­li

Esi­tys koos­tuu kie­len eri rekis­te­reis­sä liik­ku­vas­ta suo­men­kie­li­ses­tä teks­tis­tä, jon­ka ylei­sö lukee ääneen toi­nen toi­sil­leen tul­len samal­la teks­tin itsen­sä koreo­gra­fioi­mak­si. Teok­ses­sa eri­tyis­tä on sekä sen intii­mi ylei­sö­suh­de että vai­va­ton lii­ke runo­kie­len, kir­jal­li­suus­viit­taus­ten, meta­ta­son ja mur­teel­li­sen ilmai­sun hal­ki. Teks­ti punoo yhteen yleis­kiel­tä ja poh­jois­kar­ja­lais­ta mur­ret­ta, joka aset­tuu ylei­sön eli teks­tin luki­jan suu­hun samal­la ruu­miil­lis­tuen. Teok­sen eri­tyi­syy­teen kuu­luu myös se — kuten eräs ylei­sön jäsen ilmai­si — että “nel­jäs sei­nä riko­taan täy­del­li­ses­ti” teks­tin las­keu­tues­sa luki­joi­den­sa ja kuun­te­li­joi­den­sa kes­kuu­teen ja tapah­tues­sa ainoas­taan luke­mi­sen ja kuun­te­le­mi­sen moni­ää­ni­sen herk­kyy­den ja pal­jau­den ansios­ta. Tapah­tu­ma on intii­mi lukies­sam­me toi­nen toi­sil­lem­me. Kukaan ei esiin­ny, tai ehkä­pä kaik­ki.

Esi­tyk­seen kuu­luu lyhyt alus­tus ennen yhdes­sä­luen­nan alkua.

17.00 Koe­kai­raus | Twins, Kii­su­hal­li

TWINS ‑duos­sa on kak­si lähes ident­tis­tä hah­moa bdsm ‑kuvas­tos­ta tutut mus­tat nah­ka­mas­kit pääl­lä. Demo raken­tuu ambient ääni­mai­se­mas­sa ja demon lii­ke­kie­li perus­tuu tasa­tem­poi­sel­le pariak­ro­ba­tia ja uni­so­no ‑koreo­gra­fial­le. Olem­me kiin­nos­tu­nei­ta demon este­tii­kas­ta ja ruu­miil­li­suu­des­ta syn­ty­vis­tä asso­si­aa­tiois­ta, kuvas­tois­ta ja mie­li­ku­vis­ta. Miten kuvat, mie­li­ku­vat ja asso­si­aa­tiot syn­ty­vät ja pur­kau­tu­vat?

17.20 Arjen Mie­het: Runo­ja ääni­mai­se­mas­sa, Teat­te­ri Kii­su

Karu ja runol­li­nen, pel­kis­tet­ty ja yti­me­käs, kir­kas ja pal­jas, herk­kä ja haus­ka.

Vil­le ammen­taa ins­pi­raa­tio­ta ihmi­sis­tä ympä­ri vuo­ro­kau­den. Jot­kut hänen runois­taan ovat kuin valo­ku­via, het­ken kuvauk­sia; lyhyt ja yti­me­käs. Toi­set vir­taa­vat kau­em­mal­la, tut­kien elä­mää sisäl­tä­päin, sää­lit­tä­mät­tä itse­ään.

Nämä ovat tark­ko­ja kuvauk­sia, jot­ka liit­ty­vät vah­vas­ti ihmis­ten sosi­aa­li­sen ympä­ris­töön.

Jaap luo ihmi­sää­nel­le ja efek­ti­lait­teel­le ääni­mai­se­mia jot­ka runo­jen kans­sa sula­vat yhteen. Ääni­mai­se­mas­sa yhdis­ty­vät rujot ja raa­dol­li­set het­ket har­mo­ni­sim­paan soun­diin. Aina on ryt­mi tai puls­si.

Ääni­mai­se­mat ovat täy­sin impro­vi­soi­tu­ja, mikä mah­dol­lis­taa aidon vuo­ro­pu­he­lun runo­jen kans­sa.

Yhdes­sä Vil­le ja Jaap ovat Arjen mie­het.

Ylei­nen tun­nel­ma on underground, base­ment, gara­ge. Sii­nä on vivah­tei­ta trip hopis­ta, elekt­ro­nii­kas­ta, älyk­kääs­tä tans­si­musii­kis­ta, break­bea­tis­ta, ambient houses­ta, puhu­tus­ta sanas­ta. Se on ryt­mi­nen, inten­sii­vi­nen, ilma­va, mus­taa huu­mo­ria unoh­ta­mat­ta. Sii­nä on mik­ro­fo­ni, ääni­te­hos­teet, loo­pe­rit ja ihmi­sää­ni.

18.00 Kati Ahma­har­ju: Samaan aikaan toi­saal­la — Char­lo­tan tari­na, Teat­te­ri Kii­su

Char­lo­tan tari­na on bio­fik­tii­vi­nen muis­to­jen mat­ka vuo­sien 1897–1922 välil­lä. Samaan aikaan kun kai­vos­toi­min­ta käyn­nis­tyi Kuus­jär­ven pitä­jäs­sä ja Outo­kum­pu aloit­ti kas­vun­sa koh­ti rikas­tet­tu­ja vuo­si­aan, elet­tiin vain mal­mi­loh­ka­reen hei­ton pääs­sä vie­lä kas­ki­kult­tuu­rin kes­kiös­sä. Sii­nä mis­sä kai­vok­sel­la jo hyö­dyn­net­tiin alkuai­ko­jen tek­niik­kaa ja kone­voi­maa, Char­lo­tan per­heen arkea lomit­ti­vat vie­lä tai­at, loit­sut sekä raa’an lihas­voi­man käyt­tö — ketään sääs­te­le­mät­tä. Char­lo­tan tari­na tar­jo­aa tun­teik­kaan aika­mat­kan kai­vo­sa­lu­een reu­na­mil­le, paik­kaan jos­sa elä­mä näyt­täy­tyi hyvin eri­lai­se­na kuin kas­va­vas­sa kai­vos­kau­pun­gis­sa. Yhdis­tä­viä­kin asioi­ta oli — rak­kaus lähei­siä koh­taan sekä halu sel­viy­tyä ja tur­va­ta tule­vien suku­pol­vien elä­mä ovat asioi­ta, jot­ka mää­rit­tä­vät ihmi­syyt­tä ajas­ta ja pai­kas­ta riip­pu­mat­ta.

Char­lo­tan tari­na on itse­näi­nen osa kir­joit­ta­mas­ta­ni mono­lo­gi­ko­ko­nai­suu­des­ta “Emän­nän vuo­si­sa­ta”, joka sai kan­tae­si­tyk­sen­sä vuon­na 2024

18.45 Kai­van­to-kol­lek­tii­vin per­for­mans­si, Rin­ne­ri­kas­ta­mo

Kai­van­to ‑kol­lek­tii­vi tut­kii kai­vos­kult­tuu­riin liit­ty­viä eri­lai­sia todel­li­suuk­sia myö­täe­lä­vän vuo­ro­vai­ku­tuk­sen sekä esi­tys­tai­teen kei­noin. Kai­van­to paneu­tuu eri­lai­siin sosi­aa­li­siin, talou­del­li­siin sekä ympä­ris­töl­li­siin kysy­myk­siin kysyen, mil­lä tavoin kai­vok­set muok­kaa­vat maa­il­man­ku­vaam­me, tajun­taam­me, yhtei­sö­jäm­me ja ympä­ris­töäm­me?

Kol­lek­tii­vis­ta pai­kal­la ovat esi­tys­tai­tei­li­jat Jus­si Sal­mi­nen ja Kai­sa Käär­me­maa. Mine­raa­li­sen elä­mäm­me tee­mois­sa liik­ku­va per­for­mans­si käsit­te­lee Outo­kum­mun vie­lä kai­va­ma­ton­ta mal­mio­ta.

20.00 Bere­ni­ken Hiuk­set, Teat­te­ri Kii­su

Bere­ni­ken hiuk­set on Ota­van alla ole­va poh­joi­sen tai­vaan him­meä­täh­ti­nen täh­dis­tö sekä vuon­na 2021 perus­tet­tu joen­suu­lai­nen bän­di. Yhtyeen fuusio­rä­pik­si kuvail­lus­sa musii­kis­sa pro­ge­musiik­kiai­nek­set sekoit­tu­vat rok­kiin ja räp­piin muo­dos­taen musiik­ki­tai­vaal­le ennen­nä­ke­mät­tö­män täh­dis­tön.

Yhtyeen esi­koi­sal­bu­mi “Parem­pien aiko­jen odo­tus­ta” jul­kais­tiin mar­ras­kuus­sa 2024 Luo­va Records ‑levy-yhtiön alla.

  • Kon­ser­tin aluk­si jul­kis­te­taan Ylei­sön löy­dös, eli Koe­kai­raus­ten suo­sik­ki

Koko lau­an­tai­päi­vän ohjel­ma 10 €!

Liput kau­pun­gin verk­ko­kau­pas­ta tai tapah­tu­ma­päi­vä­nä ovel­ta.

Fes­ti­vaa­lin tuot­taa Outo­kum­mun kau­pun­ki. Yhteis­työs­sä Outo­kum­mun teat­te­ri, Poh­jois-Kar­ja­lan kan­san­teat­te­ri Pok­ka ja Itä-Suo­men tans­sin alue­kes­kus

Lisä­tie­to­ja haus­ta ja esi­tys­ten toteu­tuk­ses­ta antaa:
Esko Viha­va
kult­tuu­ri­tuot­ta­ja, Outo­kum­mun kau­pun­ki
[email protected]
puh. 044 7559 299